Indian FTR 1200

Indian FTR 1200

Koeajossa Indian FTR 1200

Indian FTR 1200

”…hän painoi korvansa maahan kuullakseen tarkemmin mistä suunnasta alati voimistuva ääni tulee. Ääni oli kuin ukkonen olisi liikkunut maan tasalla vaikka taivas oli täysin pilvetön. Se oli kuin tuhat villihevosta olisi juosseet päämäärätietoisesti kohti, kavioiden iskiessä maahan kovempaa ja kovempaa. Hän nousi seisomaan, hymyili ja näytti mistä suunnasta ääni tulee. Hän sanoi yhden sanan: kemosabe. 
Se tarkoitti, että luotettava ystävä saapuu…”


Näin voisi alkaa tarina minkä pääosaa näyttelee Indian FTR 1200. 
Uskokaa kun sanon, että tuosta tarinan pääosasta olisi helppo lunastaa parhaan pääosanäyttelijän palkinnon Pohjois-Amerikassa pidettävissä elokuvajuhlissa. Niin vakuuttava tuon pääosan näyttelijä on. 

Mennessäni koeajamaan FTR:ä minulla oli monia ennakkoluuloja mielessä. Miten mahtaa keski-ikää jo tiukasti tallaavaan, horisontaalisesti haasteellisen äijän käppänän käydä kun koeajolle lähdetään. Onko tämäkin vain yksi sellainen tusinapyörä, joita tehtaat sylkevät pihalle miellyttääkseen milloin mitäkin ostajakuntaa ja trendin seuraajaa? Mahtaako se pysyä edes kuorma-autojen matkassa tuolla maantiellä? 
Akselivälikin on lyhyempi siihen nähden mihin itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tottunut. Levoton pyörä se kuitenkin on, mietin itsekseni. 

Testimainos


Täytyy myöntää, jo pelkkä väritys on sen verran onnistunut, että hukkasin osan ennakkoluuloista ennen kuin pyörää oli edes käynnistetty. 


Kun tulin noutamaan FTR:ä koeajoon Tampereen Bike World:stä, kiinnitin huomioni pihalla seisovaan pyörään. Täytyy myöntää, jo pelkkä väritys on sen verran onnistunut, että hukkasin osan ennakkoluuloista ennen kuin pyörää oli edes käynnistetty. 
Kun olin tehnyt vaadittavat paperityöt valmiiksi, opasti Mika Fager minut pyörän luokse ja sanoi hyvin yksinkertaisesti: lähde nautiskelemaan. 

Vahva lausahdus. 

Indian FTR 1200



Myönnettäköön, että edustan moottoripyöräilijänä sen verran vanhaa koulukuntaa, että pelkästään digitaalinen mittaristo ja pakolliset ABS jarrut tuntuvat kovin kaukaisilta asioilta. Yllätyksekseni kuitenkin totuin hyvin nopeasti digitaalisen mittariston tuottamaan infoon ja huomasinpa itseni jo hetken päästä sitä tien vieressä selailevani ja miettiväni, että mitähän kaikkea täältä löytyykään. Mittariston näyttöasetuksia on kaksi joista mielestäni parempi oli isommalla fontilla oleva. Menkööt tämäkin orastavan ikänäön piikkiin, koen kuitenkin, että varsinkin maantiellä infoa oli sopivasti ja se oli selkeästi kerrottu. 


Hallintalaitteissa huomasin, että omat pökkelösormeni hieman hakivat vilkkuja ja vakionopeudensäätimiä, jotka koin ehkä himpun verran pieniksi ja siroiksi jopa ohuiden hanskojen kanssa käytettäväksi. Huomioin kuitenkin, että todennäköisesti kyse oli enemmänkin siitä, että olen tottunut toisenlaisiin säätimiin ja nappeihin. Itse napit kun toimivat juurikin niin kuinka piti ja hyvin loogisesti. 

Indian tarjoaa 3 eri ajotilaa; sade, vakio ja sport


Oman mausteensa ajamiseen tuo kosketusnäyttö, josta nopealla katsomisella ja kokeilulla löytyi ainakin 3 eri ajotilaa; sade, vakio ja sport. Tämän lisäksi 4,3 tuuman näyttöön sai liitettyä myös mobiililaitteen. 
Koeajon pituus ei antanut liialti mahdollisuuksia alkaa säätämään tätä valmistajan muokattavaksi ilmoittamaa näyttöä liialti. Uskon kuitenkin, että vaihtoehtoja löytyy. Itselle riitti hyvin jo perusnäkymätkin. 

Indian FTR 1200


Istuu kuin härkä, iskee kuin apassi.

Lähdin pihasta varovasti liikkeelle. Moottorin ääni antoi kyllä heti ymmärtää, että 1200 kuutioinen, vesijäähdytetty V2 motti on taatusti mallia pirteä. Tarvittaessa myös aggressiivinen. Tehona 123 HP (91.7 KW) ja vääntönä 117.9 Nm ovat mielestäni oikein riittävät numerot tämän kokoiseen pyörään. Tässähän ei ole mitään turhaa mukana. Ei kromia, eikä juuri muoviakaan. Sanoisin, että koko paketti on pelkkää moottoripyörää alusta loppuun. Ajoasento on mukava ja ehkä eniten pelkääväni asia, ”istua pyörän päällä” loisti poissaolollaan. Itse haluan istua enemmänkin ”pyörän sisässä” kuin sen päällä. Tämä on varmaankin enemmänkin sellainen fiilis asia, minulle kuitenkin melko tärkeä sellainen. 


Nakkasin jo kolmosen sisään. Sitten nelonen. Vauhtia ei kuitenkaan ollut kuin noin 45-50 eikä pyörä tuntunut olevan moksiskaan siitä, että olin jo noussut vaihteissa neljänteen pykälään kaikista kuudesta mahdollisesta. Se vain meni. 

Indian FTR 1200

Korvamääräisesti kierrokset eivät tippuneet liian alas, vaan pysyivät nätisti hyvällä vääntöalueella. Tämäpä on helppoa, funtsin. 
1,54 metriä pitkä pyörä on akseliväliltään sopiva kaupunkiin käsiteltäväksi, ja jos kerta vaihteet ja moottorin toimittama vääntö toimivat näinkin hienosti, ei rasittavaa vaihderallia juurikaan tarvitse käydä, kun kurvailee kesäisellä pääkadulla. 

Tullessani moottoritien rampille, riitti hyvin kevyt kaasun lisääminen nostamaan pyörän nopeuden nopeasti liikennettä vastaavaksi.  Sitten vain vakkari päälle ja iso hymy naamariin. Pyörässä olevat vakiona Akrapovič-sliparit antavat hienostuneen, mutta kuitenkin päämäärätietoisen mörinän. Ei liian kovaa, ei liian hiljaa. Sopivasti. 
Luulisi, että tällaisessa naku pyörässä tulisi tuuli häiritsevästi syliin ja pakottaisi nappaamaan lujemmin kiinni kahvoista. Vaan eipä tullut. Ajoasennon ollessa rento, tuuli jotenkin tuntui ikään kuin väistävän meikämandoliinia. Erikoinen tuntemus, joka oli aivan täysin vastakkainen siihen mitä odotin. 

Intiaani ystäväni johdatti meidät mutkaiselle tielle, jonka sitten huomasin loppuneen aivan liian nopeasti. Jopa huomaamattomasti. Kun moottoripyörä toimii siten kuin se on suunniteltu, tulee ajamisesta enemmänkin huomaamatonta nautintoa kuin väkisin vääntämistä. Tiedäthän, sitä valheellista totuutta nakkikioskilla siitä kuinka hienoa oli taas ajella, vaikka selkä on kipeä ja niska jumissa, mitä kukaan itseään motoristina ei voi kuitenkaan ääneen myöntää. 
Nautin moottoripyöräilystä pitkästä aikaa todella paljon. 
Tehoa, ääntä, vakautta ja tarvittaessa vauhtia. Tämä pyörä on äärimmäisen mukava ajaa rauhallisesti, mutta tarvittaessa iskee kuin apassin sotakirves. 

Indian FTR 1200


Indian FTR 1200 R-pyörässä yhdistyy monet asiat.


Indian FTR 1200 R-pyörässä yhdistyy monet asiat. Siinä on tehoa, ei kuitenkaan liikaa. Sillä voi ajaa helposti kaupungissa ja maantiellä tehden siitä monipuolisen ratsun joko aamuiselle työpaikkamatkalle, tai iltapäivän kotimatkalle joka venyy hieman pidemmäksi kuin se mitä se aamulla oli. Eikä se harmita kuin korkeintaan kotona odottavaa puolisoa joka ei päässyt mukaan. 

Kenelle Indian FTR 1200 sopii


Mielestäni FTR sopii monipuolisesti ja eritasoisille kuljettajille. Jousituksessa on riittävästi säätövaraa, jotta lyhyemmät tai pidemmät kuljettajat löytävät siitä mieleisensä asetukset. Jarrut toimivat hyvin ja niissä on hyvä tunto. Pyörä ei tee mitään odottamatonta, ei edes vaikka renkaiksi oli valittu hieman erikoiset ”nappula” renkaat. Tietoinen valinta uskoisin, hieman kuitenkin ihmettelin. Itselle koeajopyörä oli ehkä himpun verran liian korkealla. Pituutta minulla on 174 cm. Leveyttä onneksi, ainakin vielä, hieman vähemmän. Taka- ja etuiskarit olivat kuitenkin säädettävissä, joten alustan saa varmasti vastamaan omia mieltymyksiään. 

Summaisin ajatukset pyörästä näin:


Etsitkö siis monipuolista, perinteitä kunnioittavaa moottoripyörää jossa on uutta tekniikkaa juuri sopivasti, joka on ketterä kaupungissa ja vakaa maantiellä? Indian FTR 1200 R on erittäin potentiaalinen vaihtoehto sinulle, joka haluat tanssia susien kanssa. 

Lisää: https://www.indianmotorcycle.fi/ftr-1200-family/ftr-carbon/
Ostamaan: https://www.bikeworld.fi/moottoripyorat/indian/indian-ftr/ftr-1200-s-race-replica

Kiitokset: Bike World Tampere, Mika Fager

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.