Koeajossa Honda Africa Twin 1100

Uudistunut seikkailupyörä Honda Africa Twin 1100 testissä!

Tämä kirjoitus ei sisällä liialti teknistä ihmettelyä. Ei, edes siitä syystä, että tämä on ensimmäinen moottoripyörä, jota olen ajanut, jossa on gyroskooppi mittaamassa pyörän asentoa ja sen mukaan tekemässä automaattisia säätöjä esimerkiksi jarruihin. Tämä kirjoitus on kertomus seikkailusta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa sinulle mitä kaikkea ennakkoluulottomuus, tietämättömyys ja halu katsoa mitä seuraavan mutkan takaa löytyy voi tuoda tulleessaan.

Tämä kirjoitus on kertomus seikkailusta

Tämän seikkailun oppaana minulle ja sinulle toimii Honda Africa Twin, vuosimallia 2020

Kun olin hakemassa pyörää Tampereen Bike World:stä, Mika Fager esitteli minulle mm. pyörässä olevan kosketusnäytön. Sitä siinä sitten selattaessa kävi mielessäni, että nyt on Hondan tehtaalla IT-puolen insinöörit saaneet toteuttaa itseään ilman valvontaa. Tai jos joku on valvonut työntekemistä ja sitä mitä pyörään ohjelmoidaan ja mitä ei, on hän vahvasti saanut vaikutteita tieteiselokuvista.

Ohjekirjassa on mykistävät 379 sivua

Jotain pyörän muokattavuudesta kertoo se, että omistajan manuaalissa on mykistävät 379 sivua. 379!

Siis siinä opuksessa, jota kukaan ei koskaan lue! Nyt olisi ehkä syytä.
Tästä pienestä seikkailumoottoripyörään erikoistuneesta pamfletista löytyy kaikki oleellinen tieto siitä, kuinka säädetään mm. pyörästä saatavaa tehoa, vääntöä tai moottorijarrutuksen tasoa.

Valmiita ajoasetuksia löytyy 4 kappaletta:

• Kaupunki (urban)
• Maasto (off-road)
• Hiekka/sora (gravel)
• Matka (tour)

Kaikissa pyörän asetukset muuttuvat sellaisiksi, kun Honda suunnittelijat ovat ajatelleet olevan hyvät. Esimerkiksi maasto-asetuksella teho, vääntö ja moottorijarru pamahtavat täysille, kun taas ABS sammuu pois. Matka-ajossa taas ABS tulee päälle, kun teho tiputetaan vastaamaan pikemmin tasaista ajamista, jolloin esimerkiksi katse kääntyy polttoaineen keskikulutukseen.

Tätäkin voi muuten seurata mittaristosta. Tietenkin.
Henkilökohtaisesti en merkittäviä eroja näissä huomannut, totean kuitenkin, että olen aika noviisi arvioimaan tämän tyyppisiä pyöriä, enkä vienyt Africa Twin pyörää sille kenties ominaisempaan elementtiin, eli huonokuntoisille teille / soralle. Yksinkertaisesti omat taitoni eivät vain siihen riitä.

Itse sain kuitenkin pyörästä paljon irti, minua taitavammat kuljettajat saavat huomattavasti enemmän. Heille löytyy vielä valikko, mistä saa pyörän säädettyä juuri sellaiseksi tehoiltaan, väännöltään, ja moottorijarrutukselta kuin vain haluaa. Unohtamatta mahdollisuutta ABS:n päällä tai pois päältä olemiseen.

On aika näppärää soitella toimistolle ja pyytää kesätyöntekijää varaamaan neukkariin eilisiä kampaviinereitä tulevaa kokousta varten samalla kun vetää sylinterit kuumana pitkin pohojalaasta peltoaukeaa tai jotain muuta stressiä vähentävää ympäristöä.

Kosketusnäytön takaa löytyy myös mahdollisuus liittää puhelin bluetooth:lla pyörään. On aika näppärää soitella toimistolle ja pyytää kesätyöntekijää varaamaan neukkariin eilisiä kampaviinereitä tulevaa kokousta varten samalla kun vetää sylinterit kuumana pitkin pohojalaasta peltoaukeaa tai jotain muuta stressiä vähentävää ympäristöä. Tässä kohtaa voidaan todeta hyvällä omalla tunnolla, että taisin löytää erittäin hyvän syyn kirjata kyseinen moottoripyörä yrityksen kirjanpidon kohtaan: käyttöomaisuus. Tokkopa kirjanpitäjäkään sitä pahakseen laittaa, kunhan vain muistaa nakata hänen pöydän kulmalleen pari vapaalippua valtameriristeilylle välille Vaasa-Umeå-Vaasa. Näkisin tilanteen olevan kaikille vähintäänkin win-win tuossa kohtaa.

Hondan äänimaailma ei ole mykistävä. Se on päämäärätietoinen. Se on tehon ja väännön sinfonia jonka vain sinä kuljettajana saat kokea. Asia kun ei ole sama, jos sitä kuuntelee hieman etäämmältä. Alemmilla kierroksilla pyörä kuulostaa jopa uneliaalta. Kun rohkeuteni pyörän käsittelyyn kasvoi, alkoi myös äänimaailmassa tietenkin tapahtua. Ei jäänyt epäselvyyttä siitä mitä on tapahtumassa, kun pakoäänet alkoivat kovenemaan. Voisin jopa sanoa, että pyörä kertoi pakoäänen avulla olevansa valmis kantamaan minut läpi Saharan armottoman aavikon aina Dakariin saakka. Se ääni oli luotettavuuden ja rohkaisun ääni. Anna mennä vain. Vielä kun olisin noin 20 vuotta nuorempi, kokeneempi ajamaan hiekalla ja saanut mahdollisuuden ottaa osaa tuohon kisaan. Ehkäpä sitten.
Tämä moottoripyörä on todellakin seikkailumoottoripyörä. Se ei kahlitse kuljettajaansa pysymään vain asfalttitiellä tai vaihtoehtoisesti vaativassa maastossa. Sen monipuoliset mahdollisuudet eivät lopu siinä vaiheessa, kun kuljettaja kohtaa kammottavan näyn: asfalttitie loppuu ja soratie alkaa.
Mitäs sitten? -matka jatkuu seuraavan mutkan taakse.

Itse kohtasin koeajon aikana kaksi merkittävää seikkailua. Ensimmäisessä etsin paikkaa missä saisin Hondasta hyvän kuvan metsäisessä ympäristössä. Satuin ajautumaan paikkaan, jossa silta ylitti pienen joen. Tuon joen reunalla oli omakotitalo. Halusin pyytää lupaa siihen, että olin alueella ottamassa kuvia ja satuinkin kohtaamaan talon omistajan melko pian. Osoittautui, että kyseisellä herralla on ollut aiempia Africa Twin pyöriä ja hän oli/on niiden suuri fani. Oli aika helppoa käydä keskustelua pyörästä, sen ominaisuuksista ja moottoripyöräilystä yleisesti. Otettuani muutaman kuvan, herra vielä totesi, että nyt hän voi näyttää vaimolleen minkälainen moottoripyörä heille vielä mahdollisesti tulee.

Voidaanko sanoa, että tämän seikkailun ensimmäinen kohtaaminen paikallisen alkuasukkaan kanssa päätyi siihen, että luottamus oli rakentunut ja kummankin elämää rikastettu. Jos sallinette pienen yhtäläisyyden menneiden aikojen, suurien seikkailijoiden kokemiin kohtaamisiin. Tämä oli kuitenkin kokemus, jonka kaksi toisilleen täysin tuntematonta miestä jakoivat ja sen mahdollisti, sananmukaisesti: seikkailumoottoripyörä.

Seuraavana päivänä hakeuduin itselleni tutun pienlentokentän alueelle. Luvat kysyttyäni olin valmis ottamaan pyörän luonteeseen sopivia kuvia. Sattumalta alueella oli myös lentokone, joka toi mukavasti kuviin kontrastia. Olin jo tekemässä lähtöä, kun paikalle käveli patikka retkellä ollut mies. Osoittautui, että hänen nimensä oli David, ja hän oli vuokrannut kyseisen lentokoneen koska on ihan kiva käydä katselemassa sellaisia paikkoja, joissa ei ole aiemmin ollut.

Jeppistä. Vuokrasin lentokoneen ja lähdin retkelle. Sitähän me kaikki tehdään.

Juttelin kaverin kanssa hyvän tovin niin lentämisestä kuin moottoripyöristäkin. Kaverilla oli jo huikea ura takanaan mm. Iso-Britannian ilmavoimissa. Ja nyt. Yhtenä kauniina kesäpäivänä tiemme kohtasivat pienellä lentokentällä täällä jossain pohjolan perukoilla.
Tätäkään mahdollisuutta en olisi saanut ilman Hondaa.

Tokkapa me muuten olisi näissä merkeissä ainakaan kohdattu. Itselle kuitenkin tuo keskustelu jää muistiin hienona hetkenä, kun Suomalainen saa suunsa auki, ei pelkää englannin kielioppivirheitä, ja saa kuulla hienoja tarinoita siitä kuinka ulkomaalainen ammattilentäjä on päätynyt suomeen asumaan. Ei ihan jokapäiväinen juttu.

Jatkaessani matkaa Hondalla jäin pohtimaan niitä kaikkia reissuja missä olen ollut moottoripyörällä liikenteessä. Niissä parhaissa olen aina päässyt kohtamaan ennakkoluulottomia ihmisiä, jotka tavalla tai toisella jakavat kanssani intohimon moottoripyörien avulla avartuvaan maailmaan. Ikäerot eivät ole koskaan olleet ongelma keskustelun aloittamiselle. Olen tavannut Lontoon alueella toimineen poliisin, Saksassa työskentelevän juristin, ja Belgiassa asuvan NATO-upseerin. Kaikki tapaamiset ovat suoraan yhteydessä moottoripyöräilyyn. Nuo tapaamiset ovat kuitenkin tapahtuneet asfaltin ollessa vallitseva tien pinnoite.

Mitäpä sitten jos minulla olisi ollut Euroopan matkoillani Africa Twin-moottoripyörä joka olisi antanut mahdollisuuden mennä hieman vaikeampiinkin paikkoihin? Olisinko kohdannut vielä löytämättömän heimon Pyreneiden rinteiltä? Tai ajautunut keskelle iloista hääkulkuetta jossain Italian vuoriston pikkukylistä?

Minulle moottoripyöräilyn tarkoitus on se matka. Se ei todellakaan ole se päämäärä, ja miten voisikaan, koska moottoripyöräilyssä tarkoitus on vain lähteä liikkeelle ja kokea elämää juuri sillä hetkellä. Odottaen malttamattomana huomisen uusia mahdollisuuksia ja suurta tuntematonta.

Jos kuitenkin kerron hieman siitä millaista Honda Africa Twin:llä on ajaa. Annan konkreettisen esimerkin.
Viime vuoden kesällä ajoin tien 257 Lavialta Kosken suuntaan omalla Yamaha RS Warriorilla. Tuo tie oli ja on edelleen huonossa kunnossa. Siinä missä olen rakennellut Warrioria, muun muassa laskenut sitä hieman alaspäin, olen tietoisesti ottanut ajomukavuudesta pisteitä pois. Pyörä on kuitenkin vielä sellaisessa tilassa, että sillä voi, hyvillä teillä, ajaa vaikkapa rautaperse ajon Tukholmasta Brysseliin. Tehty on.
No mutta joka tapauksessa.

Warrior:n kyydissä tuo kyseinen tie on tuskaa. Sanotaan vaikkapa näin, jotta saan mielikuvan tarpeeksi kirkkaana mieleenne:
Tien ajaminen Warriorilla on kuin keski-ikäisen motoristin liian kiihkeä päiväuni. Siinä on mutkia ja mäkiä. Ylös ja alas. Tuo päiväuni ei kuitenkaan pääty siihen, kun Cindy Crawford hyväilee motoristia hänelle tietämättömillä tavoilla, ainoastaan herättämään euforiseen kysymykseen siitä, miksi alushousut ovat kastuneet kesken unien. Ei.
Warriorilla tuo uni (ja tie) jatkuu Fingerporin Rivo-Riitan kanssa pitkälle painajaisen puolelle.

Aivan liian pitkälle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Rivo-Riitta tykkää, motoristi etsii unen tappokytkintä muun muassa kopsauttamalla ajokenkien kantapäitä yhteen, kuin Dorothy Ihmemaa Oz:ssa konsanaan.

Honda taas toisaalta. Africa Twin:n säädettävä helposti jousitus pystyi tekemään tuosta tiestä jopa nautittavan. Myönnetään, että tietä ei uuden veroiseksi saanut edes twinillä. Ajokokemuksen twinillä tuolla tiellä voisi kuitenkin kuvailla olevan pikemminkin hauska kesäinen ilta baarin terassilla hyvien kavereiden kanssa, kuin että se olisi ollut, joka ristuuksen kerta näppylöitä naamaan nostava käynti anoppilassa.
Ero oli kuin yöllä päivään.

Honda Africa Twin 1100 pähkinänkuoressa

• Moottori 2-syl, 4-tahti 1084 cc
• Maksimiteho: 75Kw / 7500 rpm
• Maksimivääntö 105Nm / 6250 rpm
• 6 vaihdetta (saatavana myös DCT-vaihteistolla
• Tankki 24,8 litraa
• Paino ajokunnossa 238kg
• Hinta 23 390,-

Kenelle tämä pyörä sitten sopii?

Honda Africa Twin on korkea pyörä jossa toki on säätövaraa myös meille vertikaalisesti haasteellisille. Pienellä näpräämisellä sen varmasti saisi sopimaan omaan käteen kuin puolukkasurvoksen mustallemakkaralle. Pelkkään kaupunki ajoon en ottaisi twiniä. Harva edes moista miettisi. Sellaiseen ajoon twin on liian korkea ja raskas käsiteltävä.
Jos kuitenkin elämäsi kahden renkaan päällä saa sisältää huonoja teitä, telttailua Yyterin kupeessa, kalastusta Teno-joella, monipuolista maantiematkailua niin hyvässä kuin huonossakin kelissä ja yleisesti ottaen seikkailua ilman päämäärää, tämä voisi olla sinulle sopiva moottoripyörä.

Se ei sido sinua tiettyyn lokeroon, ja taas toisaalta, ne kompromissit mitä pyörän kohdalla on jouduttu väkisinkin tekemään loistavat hyvin poissaolollaan. Monipuolisuus on seikkailumoottoripyöräilyn ensimmäinen sääntö ja tämän säännön Honda Africa Twin täyttää helposti.

Kysymys pikemminkin kuuluu: onko sinussa riittävästi rohkeutta lähteä matkalle?

-Teemu