Ford Fairlane Retro Racer

Ford Fairlane Retro Racer

Esittelyssä brutaali Ford Fairlane.

Testimainos

Georgia, USA

Aurinko on jo laskenut kuuman päivän jälkeen. Lämpötila ei tunnu laskevan, vaikka ilta on jo pitkällä. Paikallisen, lyhyen ovaalin muotoisen moottoriradan läheisyyteen on pystytetty pieni huvipuisto ja sirkus. Ilmassa leijailee tuoreen popcornin tuoksu samalla kun ihmiset ihmettelevät maailman vahvimman miehen kykyä nostaa kasa rautaa pelkillä hampaillaan. Iso mies hikoilee trikoidensa läpi enemmän kuin kaikki muut häntä ihailevat ihmiset yhteensä.

Sivummalla kolme nuorta juoksee kilpaa kilpa-autorataa kohti. Ei suinkaan portteja kohti, vaan suoraan rataa ympäröivää aitaa kohti. Pian nuo kolme poikaa sukeltavat aluetta ympäröivässä olevan reiän läpi ja vain hetkeä myöhemmin he ovat aivan rataa kiertävän paksun betoniaidan vieressä.
Heillä on talon parhaat katselupaikat, kiivas autokilpailu on pian alkamassa.

Lähettäjän lippu heilahtaa ja tusinan verran jo liikenteestä poistettuja jenkkiautoja kaasuttaa putket punaisena ensimmäiseen mutkaan. Pellit kolisevat, kun autot rynnivät takasuoralle. Seuraavan mutkan alkaessa osa menee jo vahvassa sivuluisussa, kun taas toiset pystyvät kuittaamaan edellä ajavien ajovirheet edukseen.


Autot lähestyvät poikien katselupaikkaa. Hiekka pöllyää ja moottorit jylisevät autojen mennessä toisiinsa painautuneena poikien ohi. Nuorten hurraa huudot hukkuvat ärjyvien moottorien meteliin jättäen jälkeensä liian rikkaalla polttoaineseoksella jyräävän autojen hajun hetkeksi poikien eteen leijailemaan. Yksi näistä pojista rakastuu ääniin, hajuihin ja tunnelmaan. Tuo poika on Joe Valicenti.

Äskeinen tarina ei ole totta. Se on kirjoittajan päässä syntynyt kuvaus siitä mitä pian esiteltävän Ford Fairlane:n rakentaja ja omistaja olisi voinut kokea nuoruudessaan. Niiltä osin tarinassa on kuitenkin perää, että nuoruudessaan Joe rakastui 1970-luvun ”short track”-kilpa-autoihin, ja päätti sellaisen joskus itselleen hankkia. Vaikka motomaailma.com on ollut vahvasti moottoripyöriin keskittyvä sivusto, ei meidän tarvitse kuitenkaan naulata itseämme pelkästään niihin. Maailmahan on täynnä erilaisia hienoja ajoneuvoja. Moottoripyöriä, autoja, rekkoja, veneitä. Kaikille jotakin. Yhteistä niille on, että ne kuljettavat niin kehoa kuin mieltäkin.

Otin yhteyttä uudelle mantereelle koska tiesin, että siellä on yksi hienoimmista Ford autoista mitä olen koskaan nähnyt. Se on paljon sanottu, koska isäni opetti minulle pienestä pitäen, että Ford ei ole auto siinä missä piika ei ole ihminen. No. Nyt on isästä aika jättänyt ja minä saan muodostaa omia mielipiteitäni ilman sitä pelkoa, että asia näkyy kovin pahasti perinnössä.

Ford Fairlane Retro Racer

Joe on ollut autojen, kuorma-autojen ja traktoreiden kanssa tekemissä pienestä pojasta lähtien. Alussa lähinnä Joe seurasi isänsä harrastamista vierestä. Klassinen alku sille, että kädet ovat sittemmin olleet aina öljystä mustana ja haavoja täynnä. Harva meistä muuten osaisi ollakaan. Joen matka tekniikan maailmaan on alkanut luonnollisesti siitä, että kaikki ei ole menneet ihan kohdilleen.


Viiden ikäinen Joe, isänsä keskittyessä 390 Galaxien venttiili remonttiin, purki auton kaasarin. Lopputulos oli, että liian tehokkaasti purettua kaasaria ei enää pystynyt kursimaan kasaan pienten osien eksyessä yhä vain kauemmaksi toisistaan ja hautautuessaan hiekkaan.
Aikansa yritettyään, oli Joen isän pakko nostaa kädet pystyyn ja matkattava ostamaan uutta kaasaria.
Taitaa olla, että jokin vastaava tapahtuma kuuluu kaikkien elämään, jotka ovat olleet koneiden kanssa tekemisissä nuoresta pitäen.

Joen äiti tosin kertoo, että Joe oli vielä nuorempana onnistunut purkamaan pinnasänkynsä kolisten lattialle. Pojan ollessa siinä sisällä. No, mitä se ihminen luonteelleen mahtaa?
Jos siinä on ruuvi käännettäväksi, pitää sitä kääntää ja katsoa mitä tapahtuu!

Joen ensimmäinen auto oli vuoden 1955 Chevy 210 sedan.
Hän osti sen kypsässä 16 vuoden iässä ja kolmen vuoden päästä ostamisesta oli kaikki autossa restauroitu viimeistä pulttia myöten. ’55 Chevy on ainoa auto, jonka Joe on restauroinut alusta loppuun. Muut Joen omistamat autot ovat olleet hieman vähemmän töitä vaatineita. Kuten aiemmin voitiin jo aavistaa, on Joe oppinut mekaniikan perusteet isältään.

Osaamistaan Joe on vuosien varrella lukemalla ja opettelemalla päämäärätietoisesti lisää. Joe sanoo nöyrästi vieläkin olevansa matkalla, jolla opitaan joka päivä lisää. Koskaan, kukaan ei ole täysin valmis. Nyt Joe miettii autojen kanssa touhuamisen olevan enemmänkin rentoutumista. Tietenkin mielen täyttää myös suuri mielihyvä siitä, kun työ on viimein saatu valmiiksi. Joe myös pohtii, että toiset omaavat lahjakkaita ymmärtämään mekaniikkaan jo syntyessään. Ero todellisessa osaamisessa syntyy siinä, kuka rakastaa synnyin lahjaansa ja haluaa kehittää sitä läpi elämän.

Tarinan sankari astuu kuvaan.

Ford Fairlane Retro Racer

Mitä tulee sankariin, Ford Fairlane Retro Racer-autoon. Joe siis näki nuorena paljon vanhoja kilpa-autoja pelloilla vain murenemassa ajan hampaan alla samalla uneksien, että hän joku päivä haluasi kunnostaa yhden ja ajella sillä sitten kaduilla. Vuosia sen jälkeen, kun Joe oli päässyt eläkkeellä hän tapasi mekaanikon, joka oli työkseen rakentanut tuon ajan kilpa-autoja. Joe kertoi hänelle, että on aina halunnut sellaisen.
Mekaanikko iskosti Joen mieleen, että olisi parempi rakentaa sellainen vastaamaan vanhaa tyyliä, kuin vain koettaa restauroida jotain täysin ruosteista yksilöä.

Mekaanikko rakensi Joelle auton rullaavaksi käyttäen osia, joita hän oli löytänyt romuttamoilta ja Joe sitten hoiti työn loppuun. Joe rakensi kaiken moottorilta taka-akselille ja veti uudet sähköt koko autoon. Tämän jälkeen auto sai pintaansa grafiikat. Tämän jälkeen Ford:n lisättiin tarkkoja yksityiskohtia, jotta kokonaisuus näyttäisi enemmänkin jonkin entisen suuruuden latoon unohtuneelta kilpa-autolta, kuin viimeisen päälle kimaltelevalta uudelta vanhalta.

Ford Fairlane Retro Racer

1963 vuoden Ford Fairlane on siis tehty näyttämään 1970-luvun kilpa-autoa joita käytettiin lyhyillä kilparadoilla.


Oli sitten pintana hiekka tai asfaltti, radalla tapahtuva ryminä oli taattua. Edelleen on. Auto vastaa täysin tuon ajan kilpavarustelua sillä erolla, että turvallisuutta ja käytettävyyttä on parannettu koska auto piti saada lailliseksi kadulla ajettavaksi. Näistä nykyajan pakollisista asioista huolimatta kokonaisuus kumartaa tuon ajan short track gladiaattoreille.

Ford Fairlane Retro Racer

”Rahaa se vain on”

Vaikka rakentamisen aikana on autosta syntynyt kokonainen kirja teknistä tietoutta, ei kaiken tekeminen ole kuitenkaan ollut kiinni siitä, että lompakko olisi pullollaan rahaa mitä projektiin olisi voinut upottaa.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on, että auton takalamput sisältävät aimo annoksen sitä oikeaa mekaanista silmää ja hyppysellisen hulluutta. On meinaan niin, että itse lamput ovat alun perin tarkoitettu peräkärryyn käytettäväksi ja ne ovat sitten istutettu ruostumattomasta teräksestä tehtyihin koiran ruokakuppeihin!


Kun autoa katselee takaapäin, ei mieleen todellakaan tule, että jossain päin Amerikkaa jonkun perheen metsästyskoira kaipailee ruoka- ja vesiastiaansa. No, sanottakoon nyt, että kaikki on sallittua siinä vaiheessa, kun inspiraatio iskee ja aivot viestittävät oikeiden osien viimein löytyneen.

Itse auto ja sen osat ovat maksaneet noin 15 000 dollaria. Mikä sinällään ei ole kova hintana. Sen päälle tosin joutuu laskemaan työn osuuden, siis jos tämä olisi ollut tilaustyö. Nyt Joe teki autoa itselleen, rakkaudesta lajiin tyylisesti eikä silloin voi ajalle hintaa laskea. Joe onnistui saamaan projektiin mukaan myös eläkkeellä olevan 80-vuotiaan Ronald Reedin, jonka käsialaa oli rakentaa moottori vastaamaan aikakauden kisamoottoreita.


Auton teippaukset ovat kunnianosoitus Reedille hänen tekemästä työstään. Hattu pois päästä, kun tuollaista sitoutumista ajattelee.

Ford Fairlane Retro Racer
Tribuutti moottorin rakentaneelle Ronald Reedille.

Ajollisesti Joe sanoo auton olevan hauska ajettava riippumatta siitä ajaako sillä kaupungissa vai moottoritiellä. Radalla auto pysyy kiinni asfaltissa 300 millisten kumien ansiosta. Autossa ei kuitenkaan ole ohjaus- tai jarrutehostinta, joten lihasta tarvitaan auton hallintaan. Joe kertoo auton olevan kuin steroideilla kasvatettu karting auto, joka antaa mukavan kyydin, kuitenkin tarvittaessa sillä voi nauttia menneitten aikojen kilpa-auto fiiliksestä.

Ford Fairlane Retro Racer
Got muscle?

Joissakin osavaltioissa hän ei uskaltaisi ajaa sillä, koska se voidaan rinnastaa törkeäksi rikokseksi, joka liikkuu renkailla

Kysyttäessä kuinka laillinen auto on ajaa yleisillä teillä, Joe pohtii auton sitä seuraavasti: Se on. Tavallaan.


Joissakin osavaltioissa hän ei uskaltaisi ajaa sillä, koska se voidaan rinnastaa törkeäksi rikokseksi, joka liikkuu renkailla. Autosta kuitenkin löytyy ajo- ja kaukovalot, takavalot, vilkut ja ikkunoitakin on tarvittava määrä. Joe ei ole joutunut Georgiassa ongelmiin poliisin kanssa koska on välttänyt ajamasta kadulla liian lujaa. Hän ei ole myöskään driftannut tai polttanut kumia sillä kuin eilistä päivää. Poliisi jättää auton ja Joen näistä syistä rauhaan ja tyytyy vain fiilistelemään sitä muiden kanssa. Hän tosin on jo henkisesti valmistautunut siihen keskusteluun, jonka saattaa joutua jossain kohtaa innokkaan sheriffin kanssa käymään.
Joen osalta keskustelusta tulisi ilmeisesti melko tarkkaan harkittu.

Ford Fairlane Retro Racer

Kaiken kaikkiaan voin käydyn kirjeenvaihdon perusteella sanovani, että pääsin tutustumaan Joen maailmaan ja hänen ajatuksiinsa sisälle todella hyvin. Kyseessä on moottoreita, hevosvoimia ja kilpa-autoja rakastava mies. Joe on rakentanut autoa itselleen ilman kompromisseja ja tiennyt alusta lähtien mitä hän auton muotoilussa, äänissä, hajuissa ja tunnelmassa etsii. Usein auton, moottoripyörän tai minkä tahansa muun teknisen laitteen rakentamisessa ei olekaan kyse siitä minkälainen siitä pitäisi tulla, vaan siitä minkälainen siitä tulee.

Joe on rakentanut autoa itselleen ilman kompromisseja ja tiennyt alusta lähtien mitä hän auton muotoilussa, äänissä, hajuissa ja tunnelmassa etsii.

Matkasta, johon kuuluu pajavasaran pauke ja likaiset kädet. Rakentamisen kohde antaa rakentajalleen mahdollisuuden kehittyä niin teknisesti rakentajana, mutta myös henkisellä puolella saavuttaa kokemuksia yksi pultti kerrallaan.


Nykyaikaisessa maailmassa, jossa asiat rakennettaan nopeasti kulutettavaksi ja sen jälkeen hävitettäväksi tai kierrätettäväksi on tämä Ford todella raikas tuulahdus menneen ajan, maanläheistä ajattelua siitä, että kaiken kauniin ei tarvitse kiiltää. Tai edes olla viimeisintä huutoa. Muistuttaen meitä kaikkia, että asioita voi myös korjata eikä niitä aina tarvitse heittää pois, vaikka niissä ei enää kiiltävää pintaa olekaan.


Kirjoittaessani tätä en voi olla miettimättä Joen ajatuksia siitä, että joillekin mekaniikan lahjoja annetaan syntymässä enemmän kuin toisille. Sama varmasti pätee kaikkiin muihin kortteihin mitä elämän alussa jaetaan.
Taistelen silti sen kanssa, että toisaalta olen äärimmäisen iloinen tästä pitkän välimatkan kirjeenvaihdosta, jossa olen päässyt hieman tutustumaan Joen kaltaiseen kaveriin. Taas toisaalta. Olen äärimmäisen surullinen ja jopa katkera siitä, että en koe omaavani edes pientä osaa Joen lahjakkuudesta toteuttaa metallisia visioita.

Loppusanat


Päätän artikkelin tämän päässäni muokattuihin sanoihin, joilla toivotan Joelle ja häntä rakentamisen aikana tukeneille ihmisille onnea ja menestystä: keep the rusty side up and the rubber side down!

Ford Fairlane Retro Racer

Tekniset tiedot:

Moottori: 289 Ford
Teho: 360 hv @ 6000 rpm / 1500 nm @ 4000 rpm
Vaihteisto: Ford 4-speed
Taka-akseli: 1963 Ford Fairlane. Tasauspyörästö: 8” 3.55 Detroit Eaton Truetrac Helical-Gear Locker.
Kori: Aikakauden mukainen kilpa-auto tyyli.
Maalaus: Luonto-äidin patinoima. Ruoste on aitoa.

Lisää:

Joe Valicenti, Youtube sivu: https://www.youtube.com/channel/UCUdE9UZT4GrQDVrHWoScUxg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *