Itävalta.
Tuo teräviä ja melko korkeita kivirykelmiä omaava maa. Vuoristojen kautta katsottuna mieleen tulee myös ne lukemattomat serpentiinitiet, jotka tarjoavat mykistäviä maisemia tuohon kuvankauniiseen maahan. Matkamotoristin unelma; mutkaisia teitä, hienoja maisemia ja suomalaisittain katsottuna, melko lähellä.
Matkalle, ainakaan moottoripyörämatkalle, ei voi lähteä tietenkään ilman moottoripyörää. Onpa siis hyvä, että tuo raikkaalla alppi-ilmalla kasvatettu kansa on päättänyt ryhtyä rakentamaan moottoripyöriä. Painotus on tässä kohtaa sanalla ”moottoripyörä”:
KTM 1290 Super Duke GT. Se todellakin on moottoripyörä. Ja vaikkakaan Tohtori Jekyll ja Herra Hyde ei olekaan kotoisin Itävallasta, voisin kuitenkin luonnehtia tätä moottoripyörää juuri noin pahasta identiteettikriisistä kärsiväksi. Siis, sillai hyvällä tavalla.
En tiedä mistä aloittasin. Olisiko järkevää alkuun kertoa siitä monipuolisesta tietotekniikasta mitä tuo kohtalaisen yksinkertaistettu ja raaka rakenne pitää sisällään. Vai siitä, kuinka paljon tehoa pyörässä on ja kuinka sen komentaminen ja näpeissä pitäminen on kuitenkin suhteellisen helppoa ja vaivatonta. Kuinka paljon aikaa sinulla on, tässä menee hetki!?
Rehellisyys maan perii
Olen rehellinen, tämä oli elämäni ensimmäinen kosketus KTM moottoripyöriin. Väittäisin, että syynä aiemmin on ollut se, että ne eivät ole puhutelleet minua mitenkään. Minulle ne ovat olleet enemmänkin sellaisten ihmisten moottoripyöriä, jotka hankkivat kaikenlaista valmistajan logolla varustettuja oheistuotteita, jotta voivat sitten tehdä vaikutuksen nojaillessaan pyöräänsä jonkun paikallisen kuppilan terassin vieressä litkien liian paljon energiajuomia.
Kuinka väärässä olinkaan.
Tampereella sijaitseva Motokeidas mahdollisti minulle Miika Aallon avustuksella reippaasti aikaa tutustua tähän oranssi-mustaan voimalaitokseen. Hyvä niin, koska tämä pyörä vaatii tarkan tutustumisen. Eräänlaisen liehittely vaiheen, jossa kumpikin kertoo itsestään, ennen kuin lähdetään ns. tosi hommiin. Tehosta puheenollen: 175hv, 141nm vääntöä. Kovia lukuja 1300 kuutioisesta V2-moottorista.
Poiketen niistä V2-pyöristä, joilla olen ennen ajanut, tämän KTM:n paras tehoalue ei ole siellä ihan alhaalla.
Huomasin alussa jopa vaihtavani vaihteita aika tiuhaan, jotta sain pidettyä sopivan kierrosalueen päällä ilman moottorista tulevaa, luonteenomaista tärinää joka ilmenee liian pienillä kierroksilla.
Voi pojat sitä fiilistä sen jälkeen, kun tämän opin oikeat kierrosalueet.
Kaupungissa liikkuminen ei tuottanut kramppia vasempaan jalkaan turhista vaihteiden vaihtamisesta ja sähköisesti toimivan kaasukahvan välityksellä sain aina juuri sen verran voimaa takarenkaalle kuin tarvitsin. Jatkuva, orgasmin kaltainen kestohymy oli taattu tästä hetkestä eteenpäin.
Voisi äkkiä kuvitella, että tällainen pyörä on kovinkin painava. Tämä ei ole.
Kuivapaino on maltillinen 209 kiloa, jolloin pyörän käsittelystä ei tule vaikeaa kaupungissa hiljaisilla nopeuksilla tai edes silloin kun se pitää työntää pienen 5v. tyttäreni ikkunan takaa hieman kauemmaksi käynnistettäväksi, kun faija on lähdössä nautiskelemaan vielä silloin kun jälkikasvu nukkuu.
Jo peruspakoputkistollakin tämä KTM kuulostaa hienolta. Se on tyhjäkäynnillä melko rauhallinen ja jopa vaatimatonkin, kuitenkin sellainen, että epäselvyyttä ei jää ensinnäkään sylinterien kulmasta ja moottorin sisällä lymyävästä voimasta.
Siitä paljon puhutusta Herra Hydestä.
Ainoa asia mikä aiheutti jonkinlaisia ongelmia minulle, oli pyörän korkeus. Penkin ollessa 83,5 cm korkeudessa, tulee minun kaltaiselle persjalkaiselle ongelmia. Olen 174cm matala ja meillä asuvan, lapsieni äidin mukaan, olen nähnyt ne kaikkein elastisimmat vuoteni. Mitä siis tulee tähän jumalaiseen vartalooni, jonka kasvattamiseen on uponnut niin markkoja, frangeja, puntia ja eurojakin.
Tämä ei tietenkään ole mikään lopullinen ongelma. Riittää kun pyytää Tampereella sijaitsevan Bike Doctor:n Markuksen tiputtamaan runkoa hieman alemmas. Bike Doctor on muuten näppärästi samoissa tiloissa Motokeitaan kanssa.
Pois lukien hieman isompia muutostöitä, joita alustaan kukin sitten haluaisi, löytyy tästä KTM:stä hienoja mahdollisuuksia sisäänrakennettuna. Miltä muuten kuulostaa napinpainalluksella säätyvä jousitus?
SCU, tai Lontoon kielellä Suspension Control Unit. Kokonaisuus joka huomio ja säätää mm. tilanteen ja painolastin mukaan muuttuvaa iskunvaimennusta ja ehkäisee pyörän ”sukeltamista” jarrutuksien aikana.
Tietotekniikan kehityksen mukana myös moottoripyörien kehitys on ollut huimaa viime vuosina. Esimerkiksi gyroskoopin lisääminen tähänkin pyörään antaa merkittäviä mahdollisuuksia niin suorituskyvyn säätelyssä kuin turvallisuuden lisäämisessä. Lopputulos on, että pyörä voi olla merkittävän tehokas, ja silti hyvin helposti hallittavissa vaihtelevissa olosuhteissa ja tilanteissa.
Moottoripyöräilijä, joka on meinannut kaatua, sen sijaan, että kaatui, on parempi asiakas moottoripyörä teollisuudelle kuin sellainen asiakas, jonka hengittäminen on loppunut sen viimeisen kaatumisen seurauksena. Mielestäni on hyvä, että moottoripyörävalmistajat huomioivat siis esimerkiksi lisääntyneitä liikennemääriä ja pyrkivät monipuolisesti huolehtimaan moottoripyörällä kulkevan turvallisuudesta, niissä puitteissa kuin se vain suinkin on mahdollista. Huomioiden kuitenkin, että suorituskyky ei joudu kompromissien uhriksi. Toinen asia tietenkin on missä lainkirjoittajien päämääriä, puhuttaessa moottoripyöräilystä, ohjailee vaikkapa kaupunkirakentamiseen erikoistuneet lobbarit.
No, eipä mennä siihen nyt.
Maailman ääriin
KTM 1290 Super Duke GT on luotu matkaamaan aamuauringosta aina iltaruskoon. Ja pidemmälle. Ajovalotekniikka pitää sisällään automaattiset LED huomio-, ajo-, ja kaukovalot.
Autoissa jo tuttu tekniikka on varsin näppärä ja antaa kuljettajan keskittyä vain ajamiseen. Myös illan hämärässä katteessa oleva kaarrevalo tuo mukavan lisän ajamiseen, kun ajattelee ajokauden viimeisiä viikkoja. Näin keskikesän aikaan vaikutus tietenkin jää pieneksi. Mukana on vakiona myös vakinopeudensäädin ja kahvojen lämmittimet. Herääkö nyt jo kysymys siitä, että tämä on jo liian hienoa? Ei se ole. Tämä pyörä edustaa nykyaikaista näkemystä monipuolisesta ja suorituskykyisestä moottoripyörästä, joka pystyy tuottamaan sitä tärkeintä: nautintoa ajamisesta.
Jo pelkästään se, että pyörässä on mahdollisuus vaihtaa vaihteita ilman kytkintä tuo oman mukavan mausteensa ajamiseen. Matkapyörä, jossa on vahvasti mukana ratapyörien DNA:ta. Ja nyt ei puhuta siis jostain sellaisesta kompromissista missä nakun päälle on lätkäisty katteet, tiputettu tehoja koska: ne vanhukset vain tappavat itsensä, jos tehot pidetään samana. Ei todellakaan.
Nyt puhutaan pyörästä, jossa itse pystyt vaikuttamaan tehon määrään vaihtamalla asetuksista sopivan käyttötarkoituksen. Jos sataa on ehkä viisasta käyttää ”rain” (sade) asetusta, jolloin pyörän tehot ”tippuu” 100 hevosvoimaan. Samalla kaasukahvan terävyys hieman pyöristyy eikä koneen reagointi ole ihan niin räjähtävää kuin ”track” (rata) asetuksella, jolloin Antti Tuiskun sanoin: peto on irti. Tai oikeastaan. Antti Tuisku on ihan paperia tässä kohtaa. Kyllä tuolla asetuksella ollaan jossain speed metal-genren hikisissä, verenmakuisissa tunnelmissa.
Street (katu) asetus taas tarjoaa täydet tehot, kuitenkin siten, että pyörän dynamiikka ei ole rata-ajoon vaan normaaliin kulkemiseen tarkoitettu.
Näihin tehoasetuksiin, kun sitten vielä lisätään alustan säätöjen mahdollisuus napin painalluksella, on kasassa järjettömän hieno ja monipuolinen kokonaisuus, joka hakee vertaistaan.
Alustan asetuksia on kolme: Track, Street ja Comfort.
Itselle street asetus oli ehkä himpun verran liian kova jossain tilanteissa. Comfortilla tykkäsin pyörästä todella paljon eikä se mielestäni ollut ollenkaan liian pehmeä. Track asetuksen näkisin pääsevän oikeuksiinsa radalla ja omassa koeajossani se jäi hyvin lyhyelle kokeilulle.
Lisää alustan säätöä voi tehdä sillä, että onko kyydissä vain kuljettaja, kuljettaja ja laukut, kuljettaja ja matkustaja, vai kuljettaja, matkustaja ja laukut. En voi painottaa sitä riittävästi, että kuinka paljon mahdollisuuksia tämän pyörän säädöt tarjoavat ajamisen mukavuuden maksimointiin riippumatta siitä missä tai miten, milloinkin haluat ajaa.
Tohtori Jekyll oletan?
Tähän pyörään on pakattu niin paljon tekniikkaa, jonka seurauksena pyörä huomioi eritasoiset kuljettajat ja osaamistasot todella hyvin ja monipuolisesti. Pyörä on helpoimmillaan todella salonkikelpoinen, hyvin käyttäytyvä ja elegantti, kirjanoppinut tohtoris henkilö. Kohtelias kuin mikä ilman taka-ajatuksia.
Kuitenkin samoin kuin Tohtori Jekyll ottaa naukut omasta pullostaan ja siten muuntautuu täysin brutaaliksi ja säälimättömäksi Herra Hydeksi, muuttuu tämä KTM muutamalla napin painalluksella lähes hirviöksi jonka jälkeen voidaan todeta, että usealla meistä loppuu taidot ennen kuin tästä pyörästä loppuu ominaisuudet.
Tätä pyörää on mielestäni mahdotonta lähestyä suoralla ajatuksella, että kenelle tämä sopii ja kenelle ei. Mikään ei näet alussa estä ajamasta sade asetuksella ja siten totutella pyörään, juuri niin kauan kuin itse kokee sille tarvetta. Toisaalta voit saman tien hypätä Herra Hyden selkään ja antaa mennä niin kuin hermo vain pitää. Toisaalta ajaminen ei tarvitse jäädä vain nurkissa pyörimiseen, koska monipuoliset vaihtoehdot antavat mahdollisuuden pakata reippaasti tavaraa kyytiin ja käydä etsimässä joko jäämies Ötziä Tirolin alueelta, viiltäjä-Jack:iä Lontoosta tai kadonnutta Atlantista, ööh. No jostain, sehän on kadonnut.
Matkamoottoripyörien luokassa KTM 1290 Super Duke GT on ehdotonta huippuluokkaa eikä siitä fiilistely todellakaan jää pelkkään KTM-putkihuivin päällä pitämiseen ja omavalintaisen virvokkeen litkimiseen paikallisessa moottoripyörätapahtumassa.
Usko pois, et kerkeä sinne edes menemään. Sinulla on tämän pyörän ohjaimissa parempaakin tekemistä.
KTM 1290 Super Duke GT-spektit
- 1301 cc, euro5-moottori
- Maksimiteho 175 Hv
- Maksimivääntö 141 Nm
- Istuinkorkeus 835 mm
- Paino 209 kg
- Hinta 25718.95 €
Ostoksille:
https://www.motokeidas.com/shop/tuotteet/ktm-katupyorat/KTM-1290-Super-Duke-GT-2020-SD1290GT20
