Motoristi-henkilökuvassa Harri Moisio

Motoristi-henkilökuvassa Harri Moisio

Motoristi-henkilökuvassa Harri Moisio

Harri Moisio, sinut tunnetaan enemmänkin niin radioäänenä kuin TV-kasvona, mutta Instaasi seuraavat saattavat tietääkin, että myös moottoripyöräilet. Ja vieläpä tavalla mikä on itsestäni äärimmäisen mielenkiintoinen.

Testimainos

Mutta asiaan.

Millainen sinun ensikosketuksesi on moottoripyöräilyyn? Olen itse -70 luvun puolessa syntynyt ja muistan aina ihailleeni naapurin 750 tuutti-Hondaa, se määritteli silloin miltä prätkän pitäisi näyttää. Onko sinulla jotain varhaisia muistoja?


Juuri täysi-ikäistynyt serkkuni ilmestyi kaverinsa kanssa kotipihalleni moottoripyörällä kesällä 1980. Olin tuolloin 7-vuotias, mutta muistan tämän hyvin, sillä katselin vanhempieni kanssa Moskovan olympialaisten päättäjäisiä, kun kaiken huomioni veikin yllättäen ilmestynyt valtavan kokoinen menopeli, joka pystyi kantamaan kaksi rotevaa aikuista ihmistä.

Harri Moisio

Heidän saapumisen rekisteröivät myös naapuruston muut pikkupojat. Koska moottoripyörän kuski oli sukulaiseni, oli olo kuin olisin itse prätkää ajanut. Saatoin näin olla päiväkausia rivitaloyhtiön pihan kiistaton kuningas.  Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että mitään muistikuvaa minulla ei pyörän merkistä ole, eikä se kenties ollut edes kovin iso. Pikkupojan maailmassa se oli kuitenkin ihan valtava ilmestys. 

Oletko aloitellut jo pahennusta herättävänä mopoilijana vai onko laji loikannut suoraan isoihin pyöriin.


Mopot eivät oikein koskaan kiinnostaneet. Kavereilla niitä oli, mutta itselleni riitti hyvin polkupyörä. Teininä eivät moottoripyörätkään hirveästi sytyttäneet jostain syystä. Se lapsuuden into serkun mahtavasta pyörästä oli kadonnut. Vasta aikuisena moottoripyörät alkoivat kunnolla kiinnostaa. Pitkään kuitenkin harrastuksen aloittamista mietin. Olisiko minusta isoa pyörää ajamaan, kun en ole mopollakaan koskaan aiheuttanut paheksuntaa? A-ajokorttikin pitäisi hankkia, sillä olen syntynyt 1973 eli ratkaisevan myöhään, jotta olisin aikanaan saanut B-korttia suorittaessani A:n lahjana.

Enkä muuten olen vieläkään ajanut mopoa

Todettakoon reunahuomautuksena, että erikoista, uhkarohkeaa ja sulaa hulluutta on mennä ison pyörän selkään ilman mitään moottoripyörän ajo-opetusta, vaikka sellainen laillista onkin riittävän iäkkäille. Niin vain kuitenkin A-kortin sain ja pyörän hankin. Enkä muuten olen vieläkään ajanut mopoa. Pappa-Tunturia olen tosin parikymmentä metriä ajanut firman hengenkohotusiltamien eräällä rastilla vuonna 2008. 

Millaista pyörää itse ajat

Minulla on Triumph Speedmaster (vm.2014)

Harri Moisio

Miksi juuri tämä valikoitui pyöräksesi?

Halusin custom-pyörän ja tuo tuntui heti hyvältä. HD:tä alunperin – vähemmän yllättäen – mietin, mutta uusi Triumph tuntui sillä hetkellä järkevämmältä kuin käytetty Harley-Davidson. Uusi HD olisi suoraan sanoen ollut liian kallis.

Oletko enemmän kaupunkimotoristi vai maistuvatko myös mutkapätkät tai kenties jopa pidemmätkin reissut?


En oikein osaa kategorisoida itseäni mihinkään lokeroon, mutta ehkä eniten olen kaupunkipyöräilijä. Suurin osa ajosta kuitenkin suuntautuu pikkuteitä pitkin lähialueen kaupunkeihin esim. Porvooseen, Lahteen ja Hämeenlinnaan. Turun seudulle tulee myös ajettua paljon. Olen mutkapätkiäkin hiukan ajellut, vaikka Triumphini ei ehkä kaikkein taipuisin niihin olekaan. Pitkiä reissuja suunnittelen enemmän kuin niitä teen. Toistaiseksi Vaasa on kaukaisin kohde. Suunnitelmissa ja haaveissa on ajella Juutinrauman sillan yli Tanskaan ja sieltä Keski-Eurooppaan. Kyllä se joku päivä toteutuu, mutta ei varmuudella vielä tänä kesänä. Hieno kokemus oli myös päästä taannoin ajamaan varttimailia Lopen lentokentällä. Samalla sain ensikosketuksen superbike-maailmaan. Suzuki Hayabusa kieltämättä ampaisi kovempaan vauhtiin kuin Speedmaster, vaikka pyöräni nimeen lupaus nopeudesta sisältyykin.

Kiertelet selvästi sosiaalisen mediasi mukaan paljon mielenkiintoisia kohteita joilla on jokin tarina. Mistä löydät nämä ja mistä niihin innostus?


Käyn tosiaan mielelläni paikoissa, jotka eivät välttämättä mitään kaikkein ilmeisimpiä turistikohteita ole.  Saatan esimerkiksi lehtijutusta bongata kohteen, jonne ehdottomasti pitää päästä. Monen kunnan – erityisesti pienen kunnan – nettisivuilta löytyy hyvin mielenkiintoisia vinkkejä. Isot kaupungit esittelevät kaikkein tunnetuimpia kohteitaan, jotka toki ovat hienoja, mutta eivät useinkaan kovin mielenkiintoisia. Monesti kohde tulee kuitenkin ihan sattumalta eteen. Kukapa ei jäisi ainakin hetkeksi miettimään poikkeamista, jos näkee esimerkiksi kyltin ”traktorimuseo”.

Eli voidaan sanoa että moottoripyöräily avaa uudenlaisia tapoja ja näkökulmia lähimatkailla. Miten suosittelisit aloittamaan jos joku miettii vastaavaa tutkimusmatkailua moottoripyörän kanssa, tai pohtii jopa sitä voisiko moottoripyörä tuoda tullessaan kokonaan uudenlaisen tavan harrastaa ja matkailla.


Moottoripyöräily tuo melko automaattisesti mukanaan uuden tavan nähdä maailma. Auto on kätevä tapa päästä vaivatta ja nopeasti paikasta a paikkaan b, mutta moottoripyöräilyssä itse ajaminen on ”se” juttu. Ja kun on näin, niin aloittelijakin huomaa nopeasti kuinka tylsää on painella pitkin moottoritietä. Sen varrella ei ole oikein mitään erityisen kiinnostavaa. Turku-Helsinki-välillä tosin silloin tällöin on kiva ajella lukuisten tunnelien läpi, mutta pääsääntöisesti tulee suosittua pienempiä tieosuuksia. Aina kun kuulee puhuttavan ”vanhasta tiestä” ja jos se tiedetään kohtalaisen hyväkuntoiseksi, kannattaa valita se. Joskus löytyy vielä vanhempi tie, joten miksei sekin. Näiden teiden varsilta löytyvät pienet kahvilat ja mahtavat kartanot ja monet muistomerkit.

Harri Moisio

Itse pidän hyvin mielenkiintoisina myös tyhjäksi jääneitä taloja ja liikerakennuksia. Ihan jo Helsingistä lähdettäessä vanhan Lahdentien varrelta löytyy useita taukopaikkoja, joista elämä on kadonnut jo vuosia sitten. En osaa selittää mikä minua sellaisissa kiehtoo, mutta varmaa on, että autolla liikuttaessa tuollaisiin en tulisi huomiota kiinnittäneeksi. 

Millainen voisi olla seuraava pyöräsi, onko kiinnostusta jatkaa esim kautta talven puolelle tai vielä isommin myös sorakohteiden puolelle?


Ensi kaudeksi aion hankkia uuden pyörän, vaikka Speedmasteriini olenkin hyvin kiintynyt. Hyvin todennäköisesti se on edelleen custom, mutta olen kuitenkin avoimin mielin. Kyykkypyörään vartalomallini on liian haastava, joten mahdolliset tulevat varttimailini kiihdyttelen lainapyörällä. Sen verran niin minä kuin kyykkykin antavat varmasti joustoa toisilleen. Soratiet ovat alkaneet salakavalasti kiinnostamaan. Kiva olisi joskus kokeilla sellaistakin. Sen sijaan enduro ja talvipyöräily ovat aika kaukaisia ajatuksia minulle. Mutta toisaalta niin oli moottoripyöräily ylipätäänsä kaukainen ajatus vielä kuusi vuotta sitten, joten ehdotonta ei:tä en tohdi näillekään sanoa.

Mitä kuuluu loman suunnitelmiin?

Tätä kirjoitettaessa loma on alkamassa ja olen viemässä pyörää vuosihuoltoon. Tarkoitus on ajella paljon ja kierrellä mahdollisimman paljon kotimaassa. Kuopioon olen vähän lupaillut mennä, tosin niin lupailin viime vuonnakin ja menemättä jäi, mutta vakaa aikomus tällä lomalla on sinne ajella. Kiehtoisi myös ajella itärajalle. Varsinais-Suomessa tulee varmasti oltua myös, Paimiossa kun sijaitsee äidin kotitila, jota on tavattu nykyään pitää suvun kesäpaikkana. Ainoa ulkomaanmatka lienee päiväreissu Tallinnaan. Viime kesänä kävin Varsovassa katsomassa Bon Jovia ja Sloveniassa MetalDays-festareilla, mutta vastaavia reissuja ei nyt tarvitse paljon miettiä. 


Terveisesi lukijoille!
Turvallisia kilometrejä ja hymyillään kun tavataan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *