Vieraskynässä tällä kertaa Maria Helander, joka kertoo miten hän toteutti haaveensa ja ajoi moottoripyöräkortin sukeltaen uuden intohimonsa pariin.
Kesä 2020
Loppukesästä 2020 toteutin vihdoin jo vuosia mielessä olleen haaveen ja ajoin moottoripyöräkortin. Rakkaussuhde moottoripyöriin alkoi jo alle 10-vuotiaana, kun isoveli otti mut Yamaha RD 125:en kyytiin ja ajettiin läheiselle uimarannalle. Sen jälkeen on tullut oltua jonkun verran kyydissä ja rakkaus moottoripyöriin kasvoi aina vaan suuremmaksi.
Viikko crossi ajelusta olin ekalla ajotunnilla!
Ennen oman kortin ajamista olin lähinnä ajanut 15-vuotiaana silloisen poikaystävän Suzuki PV50:llä. Kesällä 2020 pääsin ajamaan kaverin crossi pyörällä lähipellolle ja siitä se ajatus sitten lähti. Viikko crossi ajelusta olin ekalla ajotunnilla ja kuukausi ekasta ajotunnista mulla oli oma pyörä ja kortti taskussa. Polte ajaa vihdoin oma kortti tuli vaan niin kovana ettei sitä voinut vastustaa.
Ihan yksinkertaista ei kaikki kuitenkaan ollut ekasta ajotunnista ekaan ajeluun omalla pyörällä. Ensimmäinen haaste oli löytää itselle sopivalta tuntuva mp-koulu mikä kuitenkin löytyi onneksi aika nopeasti. Eka ajotunti oli aika hakemista omalla ajokokemuksella. Pyörä tuntui aluksi tosi isolta, vauhdin kiihdyttäminen ja väistöt tuntui tosi pelottavilta ja pyörän hallinta etenkin hidasajossa ja kääntymisissä jopa toivottomalta.
Suurin motivaattori harjoitteluun ja kokeiden läpäisemiseen oli se, että oma pyörä oli valmiina odottamassa.
Vaati useamman ajotunnin ja lukuisia toistoja, että pyörän käsittely ja ajaminen alkoi tuntua hallittavalta ja varmalta. Käsittelykoe ja inssi jännitti ihan tuhottomasti, mutta ne meni onneksi ekalla kerralla läpi. Suurin motivaattori harjoitteluun ja kokeiden läpäisemiseen oli se, että oma pyörä oli valmiina odottamassa. Ajotuntien ja kokeiden lisäksi omat haasteensa toi sopivan pyörän ja sopivien ajovarusteiden löytyminen. Pyörän etsinnässä oli muutamiakin kriteereitä, kuten ABS-jarrut, korkeus ja hinta. lopulta sopiva pyörä löytyi aika läheltäkin ja omaksi ekaksi pyöräksi tuli Suzuki GSR600.
Aluksi jännitti ihan tuhottomasti lähteä ajamaan omalla pyörällä. Ajamaan tuli lähdettyä aina vaan kun oli mahdollista ja pikkuhiljaa ajamiseen tuli rohkeutta sekä oma pyörä tutummaksi. Tärkeimmäksi olen kokenut ajamisen omien rajojen mukaan niin, että se on tuntunut koko ajan turvalliselta. Onneksi pääsin heti ajamaan omalla pyörällä ennen ajokauden päättymistä. Jos ajaminen ja pyörän hankinta olisi jäänyt keväälle niin kynnys ajamiseen olisi voinut olla huomattavasti suurempi.
Pyörän päällä ollessa kaikki huolet ja murheet unohtuvat
Kortin saamisen jälkeen ennen ajokauden päättämistä vesi- ja räntäsateeseen ehti kilometrejä tulla vajaat 1400km. Viimeisillä reissuilla alkoi paikat olemaan aika kohmeessa, mutta ajamaan oli pakko päästä, kun siihen vähänkin oli vielä mahdollisuus. Prätkäily vei loputkin sydämestäni enkä ole päivääkään katunut, että jopa hieman hetken mielijohteesta ajoin kortin ja hankin oman pyörän. Pyörän päällä ollessa kaikki huolet ja murheet unohtuu eikä sitä fiilistä pysty sanoin kuvailemaan, se vaan täytyy kokea.
Positiivista on ollut huomata miten tervetulleeksi untuvikko naismotoristi on otettu vastaan niin livenä kuin sosiaalisessa mediassa. Prätkäily sai jopa menemään oman mukavuus alueen ulkopuolelle ja liittymään TuMPiin, Turun moottoripyöräilijöihin. Ei voi sanoin kuvata sitä fiilistä miten lämpimästi mut otettiin vastaan kerhoon. Kerhon kautta on löytynyt ajoseuraa ja jopa apua ekaan pyörän pesuun mikä jännitti ihan hirveästi, kun en ollut täysin varma minne pesuainetta ja vettä uskaltaa ruiskia.
Moottoripyöräily on tuonut jotain todella isoa sekä täysin uuden maailman omaan elämään. Tähän mennessä olen moottoripyöräilyn kautta tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin ja löytänyt uusia ystäviä. Jos pitäisi sanoa jokin asia mistä en luopuisi mistään hinnasta niin moottoripyöräily olisi ehdottomasti yksi niistä. Ennen kuvittelin, että kyydissä oleminen on siistimpää kuin että ajaa itse, mutta sekin on kääntynyt toisinpäin.
Harrastukset synnyttävät aina myös ideoita ammatillisesta näkökulmasta fysioterapeuttina. Kuulin, että monella motoristilla jää ajaminen erilaisten vaivojen vuoksi ja suunnitelmissa olisikin järjestää kehonhuolto kurssi motoristeille.
Itseä aina harmittaa, kun ihmiset eivät pysty erilaisten vaivojen vuoksi harrastamaan itselle rakkaita harrastuksia ja olisi kiva pystyä auttamaan siinä, jotta mahdollisimman moni pystyisi ajamaan ja vielä mielellään kivuttomasti. Oman ajamisen kautta on tullut paljon ideoita siihen miten itse voi sekä ennaltaehkäistä että helpottaa erilaisia vaivoja.
-Maria
mariahelander.fi/
