Motomaailma.com

Vieraskynässä tällä kertaa Maria Helander, joka kertoo miten hän toteutti haaveensa ja ajoi moottoripyöräkortin sukeltaen uuden intohimonsa pariin.

Kesä 2020

Loppukesästä 2020 toteutin vihdoin jo vuosia mielessä olleen haaveen ja ajoin  moottoripyöräkortin. Rakkaussuhde moottoripyöriin alkoi jo alle 10-vuotiaana, kun isoveli  otti mut Yamaha RD 125:en kyytiin ja ajettiin läheiselle uimarannalle. Sen jälkeen on tullut  oltua jonkun verran kyydissä ja rakkaus moottoripyöriin kasvoi aina vaan suuremmaksi. 

Viikko crossi ajelusta olin ekalla ajotunnilla!

Ennen oman kortin ajamista olin lähinnä ajanut 15-vuotiaana silloisen poikaystävän Suzuki  PV50:llä. Kesällä 2020 pääsin ajamaan kaverin crossi pyörällä lähipellolle ja siitä se ajatus  sitten lähti. Viikko crossi ajelusta olin ekalla ajotunnilla ja kuukausi ekasta ajotunnista  mulla oli oma pyörä ja kortti taskussa. Polte ajaa vihdoin oma kortti tuli vaan niin kovana  ettei sitä voinut vastustaa. 

Ihan yksinkertaista ei kaikki kuitenkaan ollut ekasta ajotunnista ekaan ajeluun omalla  pyörällä. Ensimmäinen haaste oli löytää itselle sopivalta tuntuva mp-koulu mikä kuitenkin  löytyi onneksi aika nopeasti. Eka ajotunti oli aika hakemista omalla ajokokemuksella.  Pyörä tuntui aluksi tosi isolta, vauhdin kiihdyttäminen ja väistöt tuntui tosi pelottavilta ja  pyörän hallinta etenkin hidasajossa ja kääntymisissä jopa toivottomalta.

Suurin motivaattori harjoitteluun ja kokeiden läpäisemiseen oli se, että oma  pyörä oli valmiina odottamassa.

Vaati useamman  ajotunnin ja lukuisia toistoja, että pyörän käsittely ja ajaminen alkoi tuntua hallittavalta ja  varmalta. Käsittelykoe ja inssi jännitti ihan tuhottomasti, mutta ne meni onneksi ekalla  kerralla läpi. Suurin motivaattori harjoitteluun ja kokeiden läpäisemiseen oli se, että oma  pyörä oli valmiina odottamassa. Ajotuntien ja kokeiden lisäksi omat haasteensa toi  sopivan pyörän ja sopivien ajovarusteiden löytyminen. Pyörän etsinnässä oli muutamiakin  kriteereitä, kuten ABS-jarrut, korkeus ja hinta. lopulta sopiva pyörä löytyi aika läheltäkin ja  omaksi ekaksi pyöräksi tuli Suzuki GSR600.  

Aluksi jännitti ihan tuhottomasti lähteä ajamaan omalla pyörällä. Ajamaan tuli lähdettyä  aina vaan kun oli mahdollista ja pikkuhiljaa ajamiseen tuli rohkeutta sekä oma pyörä  tutummaksi. Tärkeimmäksi olen kokenut ajamisen omien rajojen mukaan niin, että se on  tuntunut koko ajan turvalliselta. Onneksi pääsin heti ajamaan omalla pyörällä ennen  ajokauden päättymistä. Jos ajaminen ja pyörän hankinta olisi jäänyt keväälle niin kynnys  ajamiseen olisi voinut olla huomattavasti suurempi.  

Pyörän päällä ollessa kaikki huolet ja murheet unohtuvat

Kortin saamisen jälkeen ennen ajokauden päättämistä vesi- ja räntäsateeseen ehti  kilometrejä tulla vajaat 1400km. Viimeisillä reissuilla alkoi paikat olemaan aika kohmeessa,  mutta ajamaan oli pakko päästä, kun siihen vähänkin oli vielä mahdollisuus. Prätkäily vei  loputkin sydämestäni enkä ole päivääkään katunut, että jopa hieman hetken  mielijohteesta ajoin kortin ja hankin oman pyörän. Pyörän päällä ollessa kaikki huolet ja  murheet unohtuu eikä sitä fiilistä pysty sanoin kuvailemaan, se vaan täytyy kokea.  

Positiivista on ollut huomata miten tervetulleeksi untuvikko naismotoristi on otettu vastaan  niin livenä kuin sosiaalisessa mediassa. Prätkäily sai jopa menemään oman mukavuus  alueen ulkopuolelle ja liittymään TuMPiin, Turun moottoripyöräilijöihin. Ei voi  sanoin kuvata sitä fiilistä miten lämpimästi mut otettiin vastaan kerhoon. Kerhon kautta on  löytynyt ajoseuraa ja jopa apua ekaan pyörän pesuun mikä jännitti ihan hirveästi, kun en  ollut täysin varma minne pesuainetta ja vettä uskaltaa ruiskia. 

Moottoripyöräily on tuonut jotain todella isoa sekä täysin uuden maailman omaan  elämään. Tähän mennessä olen moottoripyöräilyn kautta tutustunut moniin mahtaviin  ihmisiin ja löytänyt uusia ystäviä. Jos pitäisi sanoa jokin asia mistä en luopuisi mistään  hinnasta niin moottoripyöräily olisi ehdottomasti yksi niistä. Ennen kuvittelin, että kyydissä  oleminen on siistimpää kuin että ajaa itse, mutta sekin on kääntynyt toisinpäin.  

Harrastukset synnyttävät aina myös ideoita ammatillisesta näkökulmasta  fysioterapeuttina. Kuulin, että monella motoristilla jää ajaminen erilaisten vaivojen vuoksi ja suunnitelmissa olisikin järjestää kehonhuolto kurssi motoristeille.

Itseä aina harmittaa,  kun ihmiset eivät pysty erilaisten vaivojen vuoksi harrastamaan itselle rakkaita  harrastuksia ja olisi kiva pystyä auttamaan siinä, jotta mahdollisimman moni pystyisi  ajamaan ja vielä mielellään kivuttomasti. Oman ajamisen kautta on tullut paljon ideoita  siihen miten itse voi sekä ennaltaehkäistä että helpottaa erilaisia vaivoja. 

-Maria
mariahelander.fi/