Ducati Sport 1000 monoposto – Suomen kuvatuin Ducati

Ducati Sport 1000 monoposto – Suomen kuvatuin Ducati

Ducati Sport 1000 monoposto – Suomen kuvatuin Ducati.

Testimainos

Vieraskynässä tällä kertaa Hans Lehtinen, Hans kertoo omistamastaan huippumakeasta Ducatista.


Retro edellä aikaansa?

Italialainen moottoripyörävalmistaja Ducati julkaisi vuonna 2006 kokonaan uudenlaisen retrotyylisen SportClassic -malliston josta odotettiin ennakko-odotusten perusteella isoa menestystä mutta joka haudattiin kokonaisuudessaan vain neljä vuotta julkaisunsa jälkeen koska kauppa ei käynytkään.

Mitä oikein tapahtui? Siitä sekä omasta pyörästäni lisää tässä jutussa.

Puhuttaessa SportClassic -malliston synnystä pitää mennä vuosituhannen vaihteeseen. Tällöin Ducati julkaisi myyntiin pyörän nimeltään MH900e. Kirjaimet tulevat sanoista Mike Hailwood evoluzione viitaten merkin kisakuljettajaan Mike Hailwoodiin joka teki menestyksekkään paluun kisaradoille ja voitti Isle of Man TT -kisan vuonna 1978.

Uuden pyörämallin taustalla oli eteläafrikkalainen Pierre Terblanche joka oli tuolloin Ducatin Design Center -osaston johtaja. Juuri tuohon aikaan hän oli uudistamassa tehtaan jo pitkään myynnissä ollutta 900 SuperSport -klassikkomallia ja suunnitteli samaan aikaan MH900e -mallin kunnianosoitukseksi Hailwoodin 1978 kisapyörälle. Luonnos mallista julkaistiin nähtäväksi vuoden 1998 Intermot -messuilla Münchenissä.

Samalla julkaistiin internetissä kysely jossa tiedusteltiin suuren yleisön kiinnostusta hankkia tällainen pyörä. Kyselyn lopputuloksena päädyttiin pikavauhtia valmistamaan rajattu 2000 kappaleen erä kyseistä pyörämallia. Koska pyörä oli teknisessä mielessä lähes sama kuin em. 900 SS -malli niin se mahdollisti nopean suunnittelun lopulliseksi tuotantopyöräksi asti.

Tuolle ajalle jossain määrin erikoisena järjestelynä kaikki MH900e -pyörät myytiin kuluttajille internetin välityksellä, myyntisivu aukaistiin uuden vuosituhannen ensimmäisenä päivänä eli 1.1.2000. Ja kauppa kävikin hyvin, ensimmäiset 1000 pyörää myytiin puolessa tunnissa ja loputkin muutaman viikon kuluessa.

Terblanche teki tuolloin töitä Ducatilla aktiivisesti ja hänen suunnittelupöydältään lähtivät vuosituhannen alussa mm. Multistrada ja Hypermotard, kaksi mallia jotka ovat merkillä myynnissä tänäkin päivänä toki koko ajan kehittyneinä versioina. Hänen kynästään on lähtöisin myös superbikemallisto 749/999 joka saikin sitten hieman ristiriitaisemman vastaanoton huolimatta hyvästä menestyksestä kilparadoilla. Toki olikin paha rasti korvata jopa kaikkein kauneimpana moottoripyöränä pidettyä 916/996/998 -mallia aivan uudenlaisella mallilla.

MH900e:n menestyksen jälkeen Ducatille jäi varmastikin takaraivoon ajatus jatkaa ideaa retromalleista samalla periaatteella mutta isommilla valmistusmäärillä. Ducatillahan riitti 70 -luvulta useita klassikkomalleja joista ammentaa inspiraatiota. Terblanche kävi työhön ja huhut uudesta mallistosta alkoivatkin pian levitä. Viimein vuoden 2003 Tokio Motor Showssa nähtiinkin kolme prototyyppiä jotka näin jälkeenpäin ajatellen olivat jo hämmästyttävän valmiin näköisiä verrattaessa myöhemmin myyntiin tulleisiin pyöriin.

Ducati Sport 1000 monoposto

Mallisto sai nimityksen Ducati SportClassic ja ensimmäisten mallien nimet olivat Paul Smart 1000, Sport 1000 ja GT 1000. Kyseessä olivat ns. retropyörät jotka eivät kopioineet mutta jotka ottivat vahvasti vaikutteita legendaarisen Fabio Taglionin suunnittelemista 70 -luvun malleista jotka viimeistään tekivät Ducatin tunnetuksi menestyksestään kilparadoilla ja tyylistään kaduilla.

Prototyypit herättivätkin suurta kiinnostusta mediassa ja yleisössä. Esimerkiksi USAssa niiden johdosta tulleiden yhteydenottojen määrä Ducati USA:n suuntaan oli vilkasta. Ducati jatkoi MH900e:n kanssa aloittamaansa netin hyödyntämistä ja teki sivuilleen osoitteeseen www.ducati.com/sportclassic kyselyn jossa tiedusteltiin yleisön mielenkiintoa mahdollisesti hankkia tällaisia pyöriä?

Ko. sivuston kautta ja muutenkin saatu palaute oli lähes yksimielistä että todellakin näin pitää tehdä, nämä mallit pitää saada myyntiin! Kehitystyötä jatkettiinkin tämän jälkeen nopeassa tahdissa, asiassa auttoi tässäkin tapauksessa se että monet tekniset ratkaisut olivat samoja kuin aikakautensa Monster -mallistossa. Moottoreina kaikissa Sport Classiceissa käytettiin merkin 1000 -kuutioista ilmajäähdytteistä ja ruiskulla varustettua L -twiniä jossa desmodrominen venttiilikoneisto, eräänlainen merkin ”perusmoottori” tuohon aikaan. Ulkonäköön haettiin sitten vaikutteita 70 -luvun mallistosta aina tankkia, peilejä,  pinnavanteita ja jopa renkaiden kuviointeja myöden.

Kiinnostusta riitti niin paljon että esim. Uudessa-Seelannissa paikallinen Ducatin maahantuoja myi joukon pyöriä ennakkoon useiden tuhansien eurojen käsirahalla ennen kuin ensimmäistäkään myyntimallia oli vielä edes valmistettu. Lopulliset myytävät versiot pyöristä saatiinkin taas valmiiksi nopeassa tahdissa ja tasan 2 vuotta ensiesittelyn jälkeen syksyn 2005 Tokio Motor Showssa nähtiinkin valmis vuoden 2006 myyntimallisto erilaisine lisävarusteineen esittelyssä.

Kaikki näytti ennakkopöhinän suhteen siltä että Ducatilla oli taas käsissään menestysmallisto joka suorastaan viedään käsistä. Mutta vain 4 vuoden päästä eli vuonna 2010 koko SportClassic -mallisto haudattiin heikkojen myyntimäärien takia aika lailla vähin äänin. Mistä tämä johtui?

Tarkastellaanpa edelleen vuotta 2006 jolloin ensimmäiset SportClassicit tulivat myyntiin. Mallisto koostui lähes yksi yhteen samoista malleista jollaisia vuoden 2003 konseptit olivat: ensimmäisinä myyntiin tulivat 750 Imola Desmo -kisapyörästä vaikutteensa ottanut Paul Smart 1000 jota valmistettiin MH900e -mallin tapaan 2000 kappaleen sarja. Seuraavana oli cafe racer -tyylinen Sport 1000 jonka esikuvana oli vuoden 1973 750 Sport. Kolmas ja vähän konservatiivisempi malli GT 1000 puolestaan piti esikuvanaan GT 750 -mallia vuodelta 1971 saatiin asiakkaille asti hieman myöhemmin samana vuonna. Kaikissa näissä pyörissä oli siis sama moottori ja sama runkorakenne mutta eri ”lisukkeet”.

Valitettavasti juurikin tuona julkistusvuonna asiat lähtivät menemään peruuttamattomasti pieleen koko malliston maineen suhteen. Media otti luonnollisesti nämä uudet mallit heti testiin ja piti kovasti pyörien ulkonäöstä ja tekniikasta. Mutta se mistä ei pidetty oli pyörien ajettavuus, tarkemmin sanoen niiden kuljettajalle ankara ajoasento. Paul Smart & Sport -mallien clip-on -sarvet olivat todella matalalla, jalkatapit melko ylhäällä ja tankki oli pitkä. Vähänkin lyhyemmät kuljettajat lähes ”makasivat” tankin päällä ja ajoasento kävi selän, niskan ja ranteiden päälle. Tämä kaikki olisi ollut ok kilparadoilla mutta ei kadulla. Kuultiin jopa kommentteja että kyseessä olisivat ajettavuudeltaan huonoimmat Ducatit koskaan!

Edelliset moitteet eivät koskeneet GT 1000 -mallia joka normaalin ohjaustankonsa ja lyhyemmän tankkinsa ansiosta oli ajoasennoltaan huomattavasti konservatiivisempi kuin muut mallit. Jotkut tosin pitivät GT -mallia tylsimpänä vaihtoehtona kolmikosta mutta toisaalta se oli se jota oli helpoin ajaa. Se oli myös painavin tiettyjen ratkaisujen ansiosta, esim. vaikka kaikissa malleissa oli pinnavanteet niin GT:ssä ne olivat teräksiset ja muissa malleissa alumiiniset. Myynti sakkasi jo lähes alusta lähtien koska useista testeistä saadut median lausunnot Paul Smartin ja Sportin kestämättömästä ajoasennosta painuivat potentiaalisen ostajakunnan mieliin.

Vuonna 2007 ei enää valmistettu rajatun tuotantomäärän Paul Smart -mallia, tämä oli siis jo ennakkoon sovittu ratkaisu. Sport 1000 muuttui yksipaikkaisesta (monoposto) kaksipaikkaiseksi (biposto) tuoden tiettyjä muutoksia pyörän rakenteeseen ja tehden siitä hieman raskaamman. Kuivakytkin jäi pois ja mallit 2007 eteenpäin oli varustettu märkäkytkimellä, tämä ratkaisu herätti mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Myyntiin tuli myös Sport 1000S jossa oli samantyylinen varttikate kuin Paul Smart -mallissa ollen muuten kuin äskettäin julkistettu kaksipaikkainen Sport.

Ducati Sport 1000 monoposto

Myöskin vuonna 2007 Pohjois-Amerikan markkinoille vietiin vain sadan kappaleen erä Sport 1000 -mallista tehtyä ”limited edition” -versiota. USA sai 90 pyörää ja Kanada 10 pyörää. Kyseessä oli teknisesti sama pyörä kuin vuoden 2006 malli mutta erilaisella värityksellä & logolla ja numerolaatalla.

Vuoden 2007 malleissa tehtiin myös korjauksia kuljettajan ajoasennon suhteen, mm. katteettoman Sportin clip-onit olivat lähes 10 senttiä korkeammalla kuin ensimmäisen vuoden versiossa jne. 1000S -mallin sarvet olivat edelleen matalat johtuen samanlaisesta katteesta joka Paul Smart -mallissa oli ja joka rajoitti sarvien liikkumatilaa.

Uusia sarvia toimitettiin myös maahantuojille jotta he voisivat vaihtaa niitä myymättömiin edellisvuoden pyöriin. Tietyillä muutoksilla yritettiin korjata asioita jotka olivat alussa saaneet kritiikkiä osakseen, valitettavasti peruuttamaton vahinko oli jo tapahtunut. Median raju kritiikki ensimmäisen vuoden mallien ajoasentoa kohtaan oli syöpynyt sen verran tanakasti ostavan yleisön takaraivoon että kauppa ei korjausliikkeistä huolimatta enää käynyt.

Esim. vuonna 2007 esiteltyjä Sport 1000 bipostoa ja 1000S -mallia ei valmistettu kokonaisuudessaan enää kuin noin 1500 kappaletta kumpaakin eli reilusti alle Paul Smart -mallin ”rajatun” 2000 kappaleen valmistusmäärän.

Myyntimäärät vähenivät koko ajan, enää pieniä muutoksia tehtiin uudempiin vuosimalleihin ja malleja jäikin jo kokonaan pois myynnistä. Lopulta myytiin enää pelkästään GT 1000 -mallia joka olikin pisimpään ja eniten myyty SportClassic -malli noin 5000 kappaleen kokonaisvalmistusmäärällään. Senkin myynti lopetettiin vuoden 2010 aikana ja näin koko Sport Classic -mallisarja oli haudattu lopullisesti.

Tilanteesta tekeekin näin jälkikäteen katsoen hieman ironisen se että ajallisesti juurikin tuossa ajankohdassa retropyörien esiinmarssi useammalla eri merkillä alkoi varsinaisesti kunnolla käynnistyä. Sekä brittimerkit, saksalaiset että japanilaiset toivat markkinoille omia versiointejaan vanhoista malleistaan tai muuten vaan retrotyylisiä pyöriä ja kauppa on käynyt hyvin aina näihin päiviin asti.

Ducati oli siis juuri tuota ennen lopettanut oman mallistonsa joka olisi sopinut varsinkin tehtyjen korjausliikkeiden jälkeen täydellisesti kisaamaan tuohon kategoriaan eivätkä SportClassic -mallit olisivat tänä päivänäkään teknisesti kovin vanhentuneita siinä seurassa. Ducati SportClassiceista onkin sanottu että ne olivat vain edellä aikaansa, jos ne olisi esitelty 5 vuotta myöhemmin niin niitä myytäisiin edelleen ja paljon.

Kului itse asiassa todella monta vuotta ettei Ducatilla ollut mitään retromallia kunnes vuonna 2015 merkki uuden esitteli Scrambler -mallistonsa joka puolestaan lainasi merkin 60 -luvun lopun Scrambler -malleista. Hieno pyörä sekin mutta monen mielestä ei kuitenkaan puhuta mitenkään vastaavista pyöristä kuin mitä SportClassicit olivat. Scramblerit ovat kuitenkin tänä päivänä viimeisiä Ducatin malleja jotka käyttävät periaatteessa samaa ilmajäähdytteistä L-twiniä mitä myös SportClassicit käyttivät, voisikin hyvin kuvitella Ducatin tekevän myös SportClassic -mallistoa vielä nykyäänkin jos asiat olisivat menneet toisin.

Tänä päivänä SportClassicit herättävät kovasti huomiota ihmisten keskuudessa ja kaikesta päätellen kauppa kävisi hyvin jos niitä vaan saisi ostettua uutena. Tämä onkin tehnyt sen että maailmalla näiden yli 10 vuoden ikäisten pyörien hinnat ovat jo alkaneet nousta, hyvistä ja vähän ajetuista yksilöistä maksetaan parhaimmillaan jo melkoisia summia. Asiaan vaikuttaa toki myös se että valmistusmäärät eivät aikanaan lopulta kohonneet erityisen isoiksi eikä pyöriä ole siten nykyään mitenkään valtavasti tarjolla.

Äskettäin eräs jenkkiharrastaja kertoi somessa menneensä vuonna 2007 kaupoille ostamaan juuri julkistetun Ducati 1098S -mallin. Kyseinen hyvän vastaanoton saanut malli korvasi tuona vuonna aiemmin mainitun ja kritiikkiä saaneen 999:n vieden muotokieltä takaisin 916 -klassikon suuntaan. Kauppias oli myyntipäällä ja alkoi myymään hänelle toistakin Ducatia joka oli ollut hänellä lattialla jo yli vuoden päivät. Hän voisi antaa siitä hyvän alennuksen jos kaupat tehtäisiin kahdesta pyörästä. Ja pyörähän oli mikäpä muu kuin kriitikkojen haukkuma vuoden 2006 Ducati Sport 1000. Hinta oli kohdillaan ja kaupat syntyivät vaikka kyseinen ostaja ei SportClassiceista sen enempää ollut innostunut, superbiket olivat enemmän hänen juttunsa.

Tänä päivänä 13 vuoden jälkeen hänellä on edelleen molemmat pyörät tallissaan ja Sport 1000 onkin omien sanojensa mukaan nyt käytettyjen markkinoilla arvokkaampi kuin 1098S. Joka on melkoista ajatella, esim. täällä Suomessa vuonna 2007 kyseisten pyörien hintaero oli noin 12 000 euroa 1098S:n ollen luonnollisestikin se kalliimpi kahdesta.

On myös eräs tietty syy miksi SportClassic -mallisto tuli monille ihmisille tutuksi mutta vasta sen jälkeen kuin ei sitä enää valmistettu. Vuonna 2010 elokuvateattereihin tuli scifi-elokuva nimeltään Tron Legacy, jatko-osa vuoden 1982 Tron -elokuvalle.

Kyseisen elokuvan alussa & lopussa sen pääosan esittäjä ajaa Ducati Sport 1000 bipostolla. Asiassa ei ole sinänsä mitään erikoista, tänäkin päivänä elokuvissa nähdään huomattavan paljon tuotesijoittelua juurikin autojen ja moottoripyörien yms. suhteen. Sen sijaan hyvin erikoista tässä tapauksessa oli se että huomattavan paljon ruutuaikaa saavaa moottoripyörämallia ei elokuvan julkaisun aikaan saanut enää ostettua kaupasta!

Onkin melko iso arvoitus miksi Ducati hukkasi näinkin arvokkaan tilaisuuden markkinoida jotain oikeasti myynnissä olevaa malliaan suuressa Hollywood -tuotannossa. Elokuvaa toki kuvattiin jo vuoden 2009 aikana jolloin SportClassic -mallistoa vielä myytiin vaikkakaan ei enää paljoa.

Netistä voi kuitenkin lukea lukuisia tarinoita siitä kun juuri kyseinen elokuva sai ihmiset tuolloin innostumaan kyseisestä pyörämallista ja hankkimaan sellaisen itselleen, toki sitten vain käytettynä tuossa vaiheessa. Hinnat nousivatkin tuossa kohtaa juurkin kyseisen elokuvan ansiosta.

Syytä voi vaan arvailla miksi kyseinen markkinoilta poistuva pyörämalli valikoitui mukaan elokuvaan, voi toki olla että kyseessä oli ohjaajan lempipyörä tms. Kyseinen elokuvassa esiintynyt pyörä oli ulkonäöltään muuten aika lailla vakio Sport 1000 biposto mutta sen takavalo oli vaihdettu leffan henkeäkin mukaillen melko futuristisen malliseksi ledipaneeliksi. Kyseistä takavalomallia myydään edelleen kolmannen osapuolen toimesta ja se saavuttikin pyörän omistajien keskuudessa aika isoakin suosiota leffan julkaisun jälkeen.

Ducati Sport 1000 monoposto
Ducati Sport 1000 monoposto

Tässä vielä hieman lisätietoa kyseisestä elokuvasta eli Tron Legacysta koskien Ducatia. Se kuvattiin Kanadassa vuonna 2009 ja kuvauksissa käytettiin neljää eri vuoden 2007 Sport 1000 biposto -moottoripyörää jotka toimitti jälleenmyyjä nimeltään John Valk. Lisäksi kuvissa näkyy erään harrastajan virheettömän kuntoinen 70 -luvun 900 Desmo jolla ei leffassa ajettu. Ducati esiintyy jollain tavalla lähes kaikissa kohtauksissa jotka eivät sijoitu tulevaisuuteen joten se saa tosiaan runsaasti ruutuaikaa.

Näiden kaikkien Ducatien ylläpidosta kuvauksissa vastasi Vancouverilainen Stephano -niminen pitkän linjan pyöräharrastaja. Pyöriin tehtiin tiettyjä muutoksia, mm. edellämainittu FLEDA -merkkinen takavalopaneeli. Lisäksi yhdestä pyörästä kytkettiin sähköt niin että valot voitiin sammuttaa kokonaan pyörällä ajettaessa.

Stephano omisti itsekin useita erilaisia pyöriä mukaanlukien samanlaisen Sport 1000:n jota kuvauksissa käytettiin. Hänenkin pyöränsä pääsi elokuvaan mutta hieman eri tavalla: hän poisti siitä renkaat, moottorin, takahaarukan ja muita osia jotta pyörä voitiin kiinnittää liikkuvaan kuvauskärryyn lähiotoksia varten. Jumppaa kuullemma riitti mutta hän käytti sen hyväkseen ja hankki saamallaan hyvällä korvauksella viritysosia pyöräänsä joka oli nyt joka tapauksessa purettuna.

Ducati Sport 1000 monoposto

Lisäksi samainen kaveri valmisti kuvauksia varten pari stunttipyörää. Kyseessä olivat vuoden 1973 Honda XL 350:t joista toinen toimi varapyöränä ja toiseen lisättiin tiettyjä ulkoisia osia jotta pyörä muistuttaisi Ducatia. Liikkuvassa kuvassa tuo toimiikin hyvin mutta jos katsoo pysäytyskuvia kyseisestä hyppystuntista niin asia tulee selväksi aika lailla heti.

Stephano muistelee että kyseinen aika yksinkertainen hyppykohtaus kuvattiin noin 20(!) kertaa jolloin stunttipyörän pinnavanteet alkoivat etupäästä jo antamaan periksi. Hän vaihtoi jossain välissä varapyörästä vanteen stunttipyörään ja kuvaukset saatiin tehtyä loppuun kunnialla.

Stunttikohtauksessa oli käytössä myös Yamaha YZ 450 johon asennettiin kamera jolla voitiin kuvata hyppy ”kuskin silmin”. Kamera oli alumiinisessa telineessä melko korkealla joka teki stuntista hieman vaativamman. Kaikki meni kuitenkin hyvin tässäkin.

Leffan alkukohtauksen voit katsoa tästä linkistä:

Suomen kuvatuin Ducati?

Olen länsisuomesta Raumalta kotoisin oleva viisikymppinen perheenisä ja omistanut kuvien Ducatin nyt runsaat 10 vuotta ollen pyörän kolmas omistaja. Kyseessä on vuoden 2006 Sport 1000 monoposto, juurikin se sama malli joka oli aikanaan suurelta osin syyllinen testaajien esittämään kritiikkiin ja koko malliston ennenaikaiseen loppumiseen.

Ja syy miksi kyseessä on mahdollisesti Suomen kuvatuin Ducati liittyy sivutoimiseen ammattiini valokuvaajana, se on ollut mukana useissa kuvauksissani ja sen kuvaamisesta on tullut itselle jo jonkinlainen sivuprojekti muiden kuvausten lomassa. Tien päälläkin tulee toki viihdyttyä aina kun ehtii. Tässäpä jotain ajatuksiani tästä pyörästä jonka kanssa olen viihtynyt yhdessä jo vuosikaudet.

SportClassic -mallisto oli itselleni tuttu jo sen ensiesittelyn ajoilta jolloin kävin sen aikaisen Ducatin maahantuojan Hailacin koeajopäivillä testaamassakin keltaista Sport 1000 monopostoa. Pyörän muotoilu ja 70 -lukulaiset elementit miellyttivät omaa silmääni kovastikin. Itselleni ei kuitenkaan tuolloin ollut ajankohtaista ostaa mitään pyörää joten silloin ei tullut hankintaa mietittyä.

Vuosia kului eikä asiaa tullut sen enempää mietittyä. Vuonna 2010 tuli vähän ajettuna vaihtopyöränä Lujalan Juusolle tänne kotipaikkakunnalleni Raumalle myyntiin samanlainen mutta punainen yksilö. Sitähän piti mennä katsomaan & koeajamaan, loppujen lopuksi se piti sitten hankkia omaan talouteen vaikka en tuolloinkaan ollut erityisemmin moottoripyörää etsimässä. Tämä yksilö nyt vaan sai pukemaan ne ostohousut jalkaan kun jo tuossa vaiheessa tiesin että näitä ei liikaa myynnissä ole. Asiaan vaikutti myös se että pyörän hinta oli erittäin kohtuullinen, tuo oli sitä aikaa jolloin näiden käytettyjen yksilöiden hinnat olivat vielä tosi alhaalla.

Mallisarjahan koki täällä meillä Suomessa aika lailla saman kohtalon kuin muuallakin, myynti ei ollut kaksista ja uusia pyöriä viihtyi myymättömänä kaupan lattioilla kauan vaikka niille annettiin jo aikamoisia alennuksia. Omakin pyöräni on tullut maahan heti alkuvuodesta 2006 (oli mm. esillä MP06 & MP07 -messuilla) mutta se on ensirekisteröity vasta vuonna 2007 joten ihan heti ei sitäkään oltu myyty.

Maahantuojalta Hailacilta sain jossain vaiheessa tiedon että tätä vuoden 2006 Sporttia olisi tuotu maahamme vain 5 kappaletta ja omat havaintoni tässä vuosien varrelta tukevat tuota tietoa, olen eri yhteyksissä nähnyt nämä kaikki muut pyörät mutta en tosiaan yhtään enempää. Toki se ei tarkoita etteikö näitä olisi maahantuotu myöhemmin lisää mutta siitä itselläni ei ole tietoa. Mainittakoon vielä että tämä omistamani pyörä on ainoa punainen näistä viidestä virallisesti maahantuodusta vuoden 2006 Sport 1000 -pyörästä. Monen mielestä punainen on se ainoa oikea Ducatin väri ja hyvinhän se luonnollisesti siihen sopiikin mutta ”oikeampi” väri näissä olisi juurikin keltainen koska pyörän esikuvana toiminut vuoden 1973 Sport 750 oli myös tuon värinen. Alunperin maahantuoduista viidestä saman vuosimallin Sportista kolme onkin keltaisia ja lisäksi yksi on musta.

Ducati Sport 1000 monoposto

Eli ”liian usein” ei ole näitä samanlaisia ajellut vastaan näillä meidän teillämme mitä olen tässä vuosien varrella havainnut. On suorastaan jo lähes ihme jos joskus samalla tontilla on mikä vain muu SportClassic -sarjan pyörä. Kaikkia muitakin näitä malleja Suomesta kyllä löytyy, myös kalleinta Paul Smarttia. Kuutisen vuotta sitten näin eräässä kokoontumisessa täysin originaalina pidetyn ja virheettömän PS1000:n jolla oli silloin mittarissa vain kolmisen tuhatta kilometriä!

Oma taipaleeni pyörän kanssa on ollut aika lailla ongelmatonta. Valtavasti sen kanssa ei ole tullut ajettua varsinkaan nyt muutamana viime vuotena kun on ollut olevinaan muutakin tekemistä. Kilometrejä on nyt mittarissa vajaat 40 000. Pyörä on ollut varmatoiminen, huollot ja tarkistukset kun on tehty ajallaan.

Tiettyjä tyyppivikojakin näissä toki on vuosien varrella todettu, yksi niistä on satulan alla oleva tasasuuntaaja joka on tullut näissä monella tiensä päähän kesken ajamisen ja matka on päättynyt siihen. Näitä on tosin tapahtunut yleensä aika paljon lämpimämmissä maissa kuin meillä Suomessa kun komponentti on lämmennyt liikaa. Ennakoin kuitenkin asian muutama vuosi sitten ja vaihdoin omani ennen kuin ehti rikkoutumaan ja keskeyttämään matkanteon.

Sport Classiceilla on ympäri maailmaa aktiiviset harrastajakuntansa ja itsekin kuulun muutamaan tällaiseen yhteisöön. Nykyään se on näppärää kuin lähes minkä vaan asian harrastaja löytää samanhenkistä seuraa netin kautta.

Ducati Sport 1000 monoposto

Tätä pyörämalliahan muokataan paljonkin omistajiensa toimesta ympäri maailmaa, jopa siihen pisteeseen asti että pyörää ei välttämättä ole enää edes tunnista Sport Classic -malliston pyöräksi. Myynnissä kyllä edelleen riittää näihin pyöriin kaikenlaista hiilikuituosaa, ledivaloja ja -vilkkuja, aluvanteita jne. Jotkut vaihtavat etuhaarukoita muista Ducatin malleista SportClassicciinsa. Sinänsä toki ymmärrän hyvinkin esim. sellaiset päivitykset joilla parannetaan pyörän ajo-ominaisuuksia. Sen puolesta itse olen toistaiseksi tehnyt vain muutoksen siirtyä käyttämään muuta rengastusta kuin tähän pyörään nimenomaan suunniteltuja Pirelli Phantomeja jotka ovat todella surkeat ajettavuudeltaan.

Olen kuitenkin itse pysynyt sillä linjalla että en tee pyörään mitään radikaaleja muutoksia, vain jotain pientä sinne tänne. Pidän siitä tällaisenaan ja lisäksi malli on kuitenkin jo itsessään täällä meillä Suomessa niin harvinainen että itse en ole nähnyt isommalle rakentelulle tarvetta ainakaan muista erottumisen takia. Jos sellaista tarvetta kokisin niin hankkisin ennemmin vaikkapa Ducati Monsterin joka on paljon yleisempi ja on erittäin hyvä alusta alkaa tekemään vähän millaista pyörää vaan, myös kaikenlaista osaa tuohon ”nykyajan nakupyörien kantaisään” on saatavissa vielä paljon enemmän kuin näihin SportClassiceihin. Voisin toisaalta hankkia minkämerkkisen pyörän tahansa, en ole siinä mielessä koskaan ollut mikään 100% merkkiuskollinen juuri tämän merkin suhteen.

Oman pyöräni muutoksia ovat mm. pieni peräpään ”typistys” eli pyörästä on poistettu alkuperäinen lokasuojasysteemi jonka päässä takavalo & vilkut & rekisterikilpi normaalisti ovat. Kyseinen muoviosa on poistettu kokonaan ja valot & kilpi on tuotu lähemmäs pyörää. Pyörän vakio ja isokokoinen pakoputkisto mallia ”haulikko” on vaihdettu jo maahantuojan toimesta Ducatin hovivirittäjän Termignonin 2-1 -putkeen jonka mukana pyörään on asennettu myös uudelleenohjelmoitu ruiskun ohjausyksikkö sekä iso vapaavirtaussuodin. Nuo komponentit on suunniteltu toimimaan keskenään ja tekevät tässä tapauksessa moottorista todella mukavan vääntävän myös siinä keskikierrosalueella jossa normaalisti lähes kaikilla moottoripyörillä on pieni hengetön alue mm. siksi koska sen kierrosalueen melutaso pyritään saamaan pienemmäksi mittauksia varten.

Ducati Sport 1000 monoposto
Ducati Sport 1000 monoposto

Äänethän ovat Ducatissa useimmille se juttu ja tähän pyörään asennettu putkisto on siinä asiassa kyllä kohdillaan. Termignonin iso pönttö tuottaa pyörään todella repivän ja matalan soundin jota riittää sekä kiihdyttäessä että moottorijarrulla. Vertailukohtaa pyörän ääniin voisi hakea 70 -luvun TT -kisapyöristä joita on tullut kuultua paljonkin erinäisissä historic-kisoissa. Voisin kuvitella että juuri tuollaista pyörän ulkonäköönkin sopivaa äänimaailmaa Termignonilla oli haettukin.

Lisäkai olen hankkinut pyörään monenlaista pientä ”pisteosaa” joilla siihen sai sitten hieman persoonallista näköä ja detaljia vaikka tosiaan isommin en ulkonäköön halunnutkaan vaikuttaa. Pikku paketteja tuli mm. Italiasta, Saksasta ja USAsta, on se vaan helppoa hankkia kaikenlaista nykyään. Hankinnat ovat toistaiseksi painottuneet pyörän omistamisen alkupäähän, moneen vuoteen en ole enää muuttanut pyörään ulkonäöllisesti oikeastaan mitään joka kertoo jotain siitä että olen tykästynyt nykyiseen (tai vaihtoehtoisesti vaan laiskistunut).

Ducati Sport 1000 monoposto

En ole edes vaihtanut maailmalla ”back breakereiksi” ristittyjä clip-on -sarvia jotka olivat yksi iso syy koko SportClassic -mallisarjan ennenaikaiseen kuolemiseen. Muualla päin maailmaa näistä useimmista ensimmäisen vuosimallin Sporteista on sarvet vaihdettu joko seuraavan vuosimallin huomattavasti korkeampiin versioihin tai johonkin kolmannen osapuolen valmistamiin sarviin. Joka toki tekee sen että pyörä muuttuu samalla olemukseltaan aivan toisenlaiseksi.

Itse olen tuon asian suhteen mennyt ihan rehellisesti vain ulkonäkö edellä, omasta mielestäni tämän pyörän vaan kuuluu olla juuri tuollainen että sarvet ovat oikeasti tosi alhaalla. Tosin olen myös aika pitkäkätinen joten minua ei tuo ”ankara” ajoasento ei ole niin kovasti häirinnyt kun saan kuitenkin kropan aika ylös ja varsinkaan kun kyseessä ei ole mikään touringpyörä jolla tekisin pitkiä reissuja. Omat pisimmät päiväajeluni ovat olleet joitain satoja kilometrejä ja olen pärjännyt oikein mukavasti. Joskin toki on todettava että on sitä mukavampiakin pyöriä tullut testattua.

Ducati Sport 1000 monoposto
Ducati Sport 1000 monoposto

Se mikä on tullut huomattua on että vaikka tämä onkin tosiaan lähes alkuperäisen näköinen moottoripyörä niin se on kuitenkin melko erikoinen, yleensä kiinnostunutta juttuseuraa piisaa kun ajaa kokoontumisiin tai vaikka vaan tankille. Kysymyksiä riittää sekä kanssapyöräilijöiltä että muiltakin ja pyörä tuntuu keräävän kovasti huomiota vaikka tosiaan on periaatteessa alkuperäinen. Sitä myös luullaan sekä aivan uudeksi että 50 vuoden ikäiseksi ja vähän kaikkea siltä väliltä, riippuen katsojan tuntemuksesta moottoripyöriä kohtaan noin muuten.

Kuten totesin niin valokuvia tästä pyörästä on tullut otettua runsaasti ja tulee varmaan otettua lisääkin. Olen tehnyt Instagramiin pyörälle oman tilin nimellä @ducatirauma jos joku haluaa kuvia katsoa. Tilillä on runsaasti myös ulkomaalaisia seuraajia ja ihan hyviä keskusteluja olen käynyt monen harrastajan kanssa ympäri maailmaa yksityisviestien kautta. Moottoripyöräily yhdistää monilla tavoin.

Tosiaan 10 vuotta on yhteistä taivalta on tullut Ducatini kanssa täyteen, saa nähdä tuleeko kuinka monta vuotta lisää. Vaikka pyörästä edelleen kovasti pidänkin niin ei sen myyminenkään joskus ole täysin poissuljettua, varsinkin kun näiden arvo tosiaan näyttää vaan nousevan koko ajan. Joka kesä tätä omaani on koetettu ostaa minulta pois ja tarjottu on jo aikamoisiakin summia, en ole tosin vielä kellekään tarjonnut kättä päälle että ovatko ihan vakavissaan tarjouksineen. Enkä ehkä niin teekään vielä vähään aikaan mutta mistäs sitä sitten tietää.

Heitin kerran vaimolleni että mitäs tuumaisit jos myisinkin Ducatin pois niin totesi saman tien että no et tietenkään myy! Että näin päin täällä meidän taloudessamme vaikka hän ei itse halua sillä ajaa eikä voi nousta tämän yksipaikkaisen pyöräni kyytiinkään. Vai onko syy sittenkin se että aina pyörällä ajellessani olen jossain muualla pois jaloista eikä hänen tarvitse koskaan miettiä mitään (teko)syitä miksi ei tule mukaan….. hmmm….

-Hans

Teksti ja kuvat (c) Hans Lehtinen

Lisää Hansin kuvia löydät täältä! www.instagram.com/ducatirauma ja www.instagram.com/hanslehtinen/

Lisäinfoa kyseisestä pyörämallista:

https://en.wikipedia.org/wiki/Ducati_SportClassic
https://www.motorcyclistonline.com/back-to-futur
https://www.motorbiscuit.com/the-ducati-sport-1000-is-a-retro-bike-you-shouldve-bought-new/
https://www.hotcars.com/heres-why-the-ducati-sport-1000-from-tron-legacy-was-discontinued/
https://www.returnofthecaferacers.com/ducati-cafe-racer/tron-ducati-legacy/
https://www.asphaltandrubber.com/news/ducati-discontinues-gt1000-sportclassic/

https://www.bennetts.co.uk/bikesocial/reviews/bikes/ducati/ducati-sportclassics-2005-2010-review-used-buying-guide

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *