Projekti Annelle A-kortti alkaa

Projekti Annelle A-kortti alkaa

Tällä kertaa alkaa juttusarja yhteistyössä Epic autokoulun kanssa. Juttusarjassa lukijamme Anne, ajaa itselleen yhden lisäkirjaimen korttiin. BC löytyy, mutta käydään juttusarjassa läpi millainen projekti on hoitaa iso A siihen lisäksi.

Testimainos

Mutta pidemmittä puheitta, Anne kertokoon oman tarinansa ja miksi A-kortti tuli ajankohtaiseksi.

Ajelin nuorena vanhemmilta saadulla vihreän ja pinkin värisellä mopo-Monkeylla kesät talvet. Niihin aikoihin riitti, että oli 15-vuotias eikä kortteja kyselty. Ajoimme peräkanaa ystävättäreni kanssa vyölaukut lanteilla ja tukat hulmuten. Silloin se oli suurta liikkumisen iloa, että voi ja pääsee kulkemaan minne ja milloin haluttaa, ihan itse. Ratsastustalleille, kaverille, nuorisotiloihin ja kouluun tietenkin.

Siihen aikaan ei enää saanut kuitenkaan moottoripyöräkorttia bonuksena


Päästessäni autokouluun, ajoin kuorma-autokortin, jonka kylkiäisenä sai henkilöautokortin. Siihen aikaan ei enää saanut kuitenkaan moottoripyöräkorttia bonuksena, se tippui kai pari vuotta aiemmin pois. No, harmittihan se silloin ja monta kertaa myöhemminkin, mutta kynnys uudelleen autokouluun on ollut liian suuri. Niinpä olen tyytynyt istumaan joko tarakalla tai ajelemaan avoautolla kesän riemuksi.

Vaikka perheessä eli miehellä on ollut harrikka, en kokenut niin suurta tarvetta että olisin viitsinyt autokouluun… Saaristossa eläessä ajelin kyllä moposkootterilla työmatkoja eli majataloasiakkaita vastaanottamaan. Etenkin niillä asiakkailla, jotka saapuivat suurilla matkapyörillä tai hurjilla harrikoilla oli kovin hauskaa kun majatalon emäntä säntäsi paikalle pienellä pörisevällä mopolla. En kyllä itseasiassa tiedä, olisinko nykysäännösten mukaan saanut ajaa edes sitä? No, sen varmaan kuulen tulevassa opetuksessa?

Mutta sitten ilmestyi Vespa ja muutti tilanteen

Vihreä Vespa

Mutta sitten. Serkkupoikani autoliikkeeseen tuli vaihdokkina vihreä Vespa. Vihreä on ollut lempivärini kautta aikojen ja jos voisin, ajelisin vihreällä Kleinbussilla tai kuplavolkkarilla. Mutta köytännössä ja oikeasti meillä on vihreä jaguar, joka on hieman nykyaikaisempi ja toimivampi tavallisessa elämässä. Ja ennenkuin itsekään ymmärsin, olin ostanut sen Vespan. Nyt vain tuli ongelma: minulla ei ole sitä moottoripyöräkorttia, vieläkään. Mutta vihdoin motivaatio on riittävä – heräteostokseni vihreä Vespa 125 odottaa kuljettajaa. Hah!


Kuvassa poseeraan Vespan kanssa, vaikka tuossa kohtaa pääsin ajamaan vain varovasti ympäri autoliikkeen pihaa…
No mitä minä sitten aion tehdä, kun kortin saan? Minne minä ajelen? No, ensinnäkin näin nykyään kaupungissa asuessa, moni paikka keskustassa on mukavammin saavutettavissa Vespalla kuin autolla tai ainakin parkkiruudun löytäminen lienee helpompaa. Ja koska olen teatteriharrastaja, lyhyet matkat treeneihin, näytöksiin ja takaisin eri teattereihin sujunee helposti pyörällä. Ja alakerran ystävän (jolla on keltainen monkey-moottoripyörävwrsio) kanssa on jo sovittu, että kesällä kauniina päivänä pakkaamme pienet piknikeväät sekä hän kutimet ja minä kirjan reppuun ja ajelemme jollekin rannalle viettämään rentoa kesäpäivää.

45-vuotiaana autokoulun penkille teinien sekaan

Toisaalta näin 45-vuotiaana ei ole ihan helppo ajatus lähteä teinien joukkoon autokoulun penkille. Se tuntuu melko suurelta ponnistukselta, kun mukavuudenhalu meinaa viedä voiton epävarmuuden sietämisestä. Että onko oikeasti ”pakko” olla taas oppilas ja pärjäänkö nuorten vauhdissa. Onko minusta vielä oppimaan ja onko tasapaino tai taidot vielä elvytettävissä? Teoriakokeet lukulasit päässä kuulostaa myös jännittävältä kokemukselta. No, huolimatta epäilyksistä, aion yrittää, jotta vihreä Vespa saa kuskinsa.

Seuraa sivuiltamme miten Annen projekti etenee, luvassa myös alennuskoodi lukijoille.

Kuvat ja teksti Anne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *